talven odotusta...

Hiljaista on ollut... Enemmänkin täällä blogirintamalla, ei niinkään siviilissä. Vuosi sitten tätä perustaessani jo mietin mitenhän tuo sanan säilä minun käsissäni taipuu. Puhua kyllä osaan, mutta tekstiksi en saa ajatuksiani taipumaan. Mutta jospa vielä vähän aikaa yrittäisi. Keskittyisi siihen mikä kiinnostaa ja mistä ainakin on mielipiteitä... eli sisustamiseen :) Nyt on muutama kuukausi opiskeltu ja mielenkiintoista on ollut. Mukava päästä ihan luvan kanssa suunnittelemaan kaapin paikkaa ja seinän väriä.

Odotan myös kovasti, että tulisi oikea talvi. Siis lunta ja pakkasta. Kaipaan sitä kun Suomessakin oli vielä vuodenajat, kaikki neljä eikä vain yksi välillä valoisampi, välillä pimeämpi keli. Säännöllisesti tähän aikaan vuodesta uhkaan muuttavani lappiin missä on vielä talvi. Ehkä se joskus toteutuukin. Muutto siis, tiedä sitten onko silloin talvea enään lapissakaan ;)

Hyvää talven ja joulun odotusta kaikille *< :)

täällä taas - erilainen arki alkaa

Häät on juhlittu ja nuo kenkäihanaiset olivat oikein hyvät jalassa, jaksoi tanssia. Olikin ihanat juhlat. Morsian oli kaunis, sulhanen komea, sää suosi... Ohjelmaa oli mukavasti hääparin tyyliin sopien. Lopuksi tanssittiin heinäladon ylisillä kuten kesähäissä kuuluu.


Muutenkin tämä kesä on mennyt taas ihan hujauksessa. Joka viikonlopulle on ollut ohjelmaa ja menoa. Ehdin käymään myös ystävän mökillä elokuisena viikonloppuna. Päivällä paistoi aurinko ja illalla oli komea kuutamo. Kyllä kelpasi käydä savusaunasta uimassa puolen yön aikaan.

Nyt sitten kaikkien kesän rientojen jälkeen on taas arki alkanut. Mutta minulle erilainen arki. Töistä alkoi opintovapaa ja maanantaina oli ensimmäinen koulupäivä. Ainakin näin ensimmäisen viikon jälkeen tuntuu siltä, että olen todellakin tehnyt oikean ratkaisun. Koulu tuntuu kiinnostavalta ja läksytkin ovat mukavia. Sisustaminen jaksaa kiinnostaa ja nyt siihen voi panostaa kunnolla ja oppia uutta. Kesän aikana olen kotonakin tuunannut jotain pientä, laitan kuvia ja tarinaa myöhemmin.

Koska koulu on kolme päivää paikan päällä ja loput etätehtävinä verkossa niin kotonakin ehtii olemaan. Tuntuu että pystyy ihan eri tavalla rytmittämään arkea. Tai sitten tämä vielä tuntuu lomalta, katsotaan syksyn mittaan miten pysyy tahdissa. Tavoitteenani on kuitenkin vaatimattomasti olla paras ;) Tahdon tehdä tehtäväni kunnolla, täysillä niihin panostaen. Tämä on jotain uutta minulle, yleensä olen tehnyt läksyjä sen verran että mukana on pystytty. Ehkä tämä aikuisiällä opiskelu on kuitenkin erilaista kuin nuorena. Joskus jopa ihmettelen että miten joku voi teini-ikäisenä tietää mille tielle lähtee tulevaisuutensa kanssa.

kauneus ja käytännöllisyys - kaksi eri asiaa

Niinhän se vain on tässä naisen elämässä, että kauneuden eteen on kärsittävä. Tällä kertaa se tarkoittaa näitä ihania kenkiä joita ei voinut jättää kauppaan. Mutta onneksi on olemassa hyvä tekosyy näillekin tarvekengille kuten serkkutyttöni niitä kutsuu. Yhteinen serkkumme on menossa naimisiin ja kyllähän juhliin pitää pukeutua juhlavasti. Sunnuntaina metsästin juhlamekkoa, mutta sunnuntai-aukiolo tarkoittanee lähinnä marketteja. Oulun kaupunki oli valitettavan hiljainen. Toisaalta ehkä se oli hyvä kun oli tuo parempi puolisko mukana makutuomarina, olisi saattanut tuskastua alennusmyyntiruuhkassa... Ja mekkokin onneksi löytyi joten ei hukkareissu tullut. Sievä kullanvärinen satiinimekko joten nämä ihanuudet sopivat siihen varmasti. Vielä en ole mallannut vaikka olen ollut kotona jo reilun tunnin ;)

Meillä on rakennettu liiteriä. Ihan alusta asti itse veistelemällä. Nyt on hirret valmiit, kattoa vain uupuu. Laitan kuvia sitten kunhan on paraatikunnossa, tuskin menee kauaa, on tuo kulta sen verran tekevää sorttia :) Ja siskokin lupasi tulla halonkantotalkoisiin kunhan liiteri on valmis. Ja grillataan tottakai.

Tässäpä kesäkuulumisia tältä erää. Monenlaista on työn alla mutta ei mitään valmista mitä voisi/kannattaisi esitellä. Uusia tuulia taas ensi viikon jälkeen, kun on loma pidetty ja on käyty asuntomessuilla ihmettelemässä uusimpia ihmeellisyyksiä.

maalari maalasi taloa, sinistä ja punaista...

No en nyt sentään taloa mutta mökin terassille tulevia kattovasoja ja kaidetolppia. Valkoisella. Olen aina luullut että maalaaminen on kamalaa hommaa ja olen vältellyt sitä. Tai ainakaan telalla seinän maalaaminen ei luonnistunut minulta alkuunkaan, ei vissiin olla sen telan kanssa väleissä. Mutta tuo aitamaali on niin paksua että sitä oli mukava sutia pensselillä. Ja siitäkin mukavaa hommaa että tulos näkyy heti :)

Lisäksi ompelin Ikean löytöpalakankaista keittiön isoihin tyynyihin kesäisemmät päälliset niiden joulunpunaisten tilalle. Eli aika aikaansaava olen ollut. Ja juuri kun pääsee vauhtiin niin loma loppuu jo....

kulisseissa

En taida olla maailman paras bloggaaja... Mielenkiintoisia juttuja on, mutten ole oikein väleissä tietokoneen kanssa. Tai en vain yksinkertaisesti jaksa kiinnostua tästä masiinasta. Kun sähköposti on katsottu niin painun muihin hommiin...

Sitten viime näkemän ollaan oltu mm. remontoimassa mökkiä. Ja siellä minulla riittääkin suunniteltavaa ;) (Tässä välissä lienee hyvä ilmoittaa että pääsin opiskelemaan sisustusneuvojaksi joten uusia tuulia luvassa syksyllä.) Uusittiin vuotava huopakatto, rakennettiin uusi terassi neljä vuotta sitten puretun tilalle ja vaihdettiin vanha kamiina uuteen kevyt takkaan. Vanhalla sai mökin kyllä lämpimäksi, mutta heti kun tuli sammui niin mökkikin jäähtyi. Toivotaan että tämän tanskalaismallin vuolukivet varaavat vähän lämpöä ja tasaavat siten lämmitystä. Ja ainakin tulta voi nyt katsella joten onhan sekin suuri parannus =) Vielä pitää vain asentaa laatoittu palolevy takan taakse jotta tulia voi poltella turvallisin mielin.

Meidän reippaampi osapuoli on laittanut pihakivetyksen. Ostettiin Bauhausista koristegraniittia (tarkoitettu ilmeisesti muutamana kappaleena pihan koristukseksi?) jolla erotellaan sora ja nurmikko toisistaan. Vielä kun saataisiin tuo nurmikko kasvamaan....


Löytöjä tehdäkseen ei aina tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan. Meidän pihavarasto näyttää lähinnä kaatopaikalta katetuissa sisätiloissa. Jotain sieltä etsin kun huomasin jotain mielenkiintoista romujen alla. Tämä vaaleanpunainen tuolikaunotar siellä oli oman onnensa nojassa. Remonttimieheni on kylläkin sahaillut lautoja tämän päällä niin että istuinosa on hieman kärsinyt. Mutta jospa saisin sen siistittyä ja valikoitua siihen uuden kivan vaaleanpunaisen värin. En osaa päättää yrittäisinkö pysyä lähellä vanhaa vai jotain kirkkaampaa vaaleanpunaista...?

3... 2... 1... nyt

3 vuotta sitten helvetti jäätyi ;) Sillä niinhän sitä sanottiin tapahtuvan jos Suomi voittaa Euroviisut. Ja yhtä harvinaista oli minusta että internetistä löytää hyvän miehen ;) Mutta kumpikaan ei siis ole mahdotonta. Kolme vuotta sitten tänä päivänä näin ensimmäisen kerran miehen joka oli jo puhelimessa ja viesteillään saanut minut kiinnostumaan.

2 vuotta sitten istutimme tuon omenapuun. Silloin se oli vain onneton ranka josta sojotti muutamia noin kymmenen sentin mittaisia oksia. Ja näin hienolta se nyt näyttää. Kaksi vuotta sitten myös kihlauduimme.

1 vuosi sitten olimme Karibialla häämatkalla ja varpaat Aruban valkeassa hiekassa. Minusta meidän keittiön lattiamme muistuttaa hieman hiekkarantaa :) Saman värinen, hieman aaltoileva ja karhea ja talvella lattialämmityksen ansiosta mukavan lämmin paljaiden varpaiden alla.

Nyt olemme kotona ja nautimme olostamme. Ulkona alkaa taasen vihertää ja kesä tekee tuloaan. Ja toisen kanssa on yhtä hyvä olla - ja parempikin - kuin kolme vuotta sitten.

omakotiasumisen 'riemuja'

Meidän piha on ihan kauhea. Todella. En liioittele yhtään. Syksyllä kaivettiin autojen kohdalta savimaata pois ja laitettiin suodatinkangas, hiekka ja sepeli. Ja olen todella tyytyväinen että niin tehtiin. Ei tarvinnut kumisaappaita autolle mennessä tänä keväänä.

Mutta sitten se suuri MUTTA... Kaikki se ylijäämämaa levitettiin nurmikolle. Eli koko piha (ainakin minun katsantokannasta) on savimaana, ei nurmikkoa eikä toivoakaan siitä tai mistään vihreästä. Onni onnettomuudessa on ettei ole lapsia tai koiria jotka täytyisi pitää erossa tuosta lälliköstä.

Minä vain tunnun olevan luonteeltani sellainen, että paikkojen olisi hyvä olla ojennuksessa (ei kuitenkan tarkoita että siivoaisin niin että ne aina olisivat), ja nyt kun piha on pommin jäljiltä niin hermo menee. Ja varsinkin siksi kun ei tiedä milloin se on taas siisti. Hommaa on niin paljon.

Tätä murjottaessani muru muistutti että tämä on sitä omakotitaloasumista. Ja että itse halusit muuttaa kerrostalosta tänne. Niinhän se on. Olen kuitenkin omakotitalossa ja mökillä kasvanut joten kymmenen vuotta kaupungissa eivät vielä tehneet minusta kerrostaloasujaa. Mutta en minä ole oikein piha-ihmisiäkään. En tiedä mitä siellä pitäisi tehdä. Tänään kun olin saanut pihakalusteet ja grillin pestyä keräsin kiviä. Haluan pengertää osan pihasta ja minulla on jo jonkin verran suuria kiviä siihen tarkoitukseen. (Toisille kun kulta tuo kukkia mutta minulle kiviä ;) Ja olen ihka onnellinen niistä järkäleistä.) Nämä pienemmät kivet tulevat sitten niiden väliin täytteeksi. Ja aion myös kiertää talon seinustan kiveyksellä. Ne kaikki kivet olisi tarkoitus kerätä itse, kuka nyt kiviä ostaisi....

Nyt vielä hetkeksi ulos nauttimaan auringosta ja lämmöstä. Onhan siellä vielä seitsemän aikaan +20 C.

ihana joutilas päivä

Tälläistä voisi olla aina, tähän voisi tottua. Olen vapaapäivällä ja ollut vaan. Sivussa vähän hoitanut kotihommia (maksanut laskuja kuun lopun kunniaksi, laittanut pyykkiä koneeseen ja kuivumaan...). Ja istuskellut. Keittiön penkillä lueskelemassa sisustuslehteä kun siihen paistoi aurinko. Ja koska niin ihanasti paistaa niin istuskelin myös portailla. Siihen istahtaessani huomasin hauskan kuvion. Ei mitään sen ihmeempää kuin murun saappaan pohjasta irronnut savipalanen. Mutta niin hauskan näköinen että piti ottaa kamera ja räpsäistä talteen :)

Täytyy sanoa että tänään on ollut vapaapäivä parhaimmillaan. Nukuin pitkään, olen puuhastellut ja oleskellut ja on ihanan rentoutunut olo. Miten tämä eroaa viikonlopusta? Vapaan pituudella. Tänään kun vähän vain puuhastelen ja olen niin silti on vielä muutama päivä aikaa tarttua toimeenkin. Mutta tavallisena lauantaina jos lorvii näin, niin painaa jo päälle tieto siitä, että ei ole kuin yksi päivä aikaa tarttua toimeen ja eihän sunnuntaina saisi edes rehkiä. Mutta kun minulle sopii tälläinen hidas aloitus. Ensin istuskellaan ja fiilistellään ja sitten tartutaan toimeen. Yleensä myös tapahtuu kun aloitan, mutta koska olen toisinaan vähän hidas aloittamaan, niin joku muu ehtii tehdä homman alta pois.

Tämän vuoksipa odotankin innolla toukokuuta. Meillä saa pitää lomarahat vapaana ja sijoittelin nämä vapaat koko toukokuulle, joka torstai ja perjantai. Vielä ei virallista lomalistaa ole näkynyt, mutta suullisesti on sanottu että tämä sopii. Ja olen jo vaikka mitä juoksevia asioita aikatauluttanut noille päiville eli parempi onnistua :)

Nyt pitänee lähteä kauppaan ostamaan salaattitarpeita illaksi. Lähdemme siskon luo grillaamaan, avaamaan grillikauden ja juhlistamaan vappua. Hyvää vappua kaikille, nauttikaa keväästä.

Pääsykoetehtävä, osa 2

Nyt on sitten piirustelukin saatu valmiiksi. Tähän en ole ollenkaan niin tyytyväinen kuin askarteluni tulokseen.



Piirsin ensin yhden kuvan mutta se oli vain kaunis maisema eikä liittynyt mitenkään muuhun tehtävääni. Eipä kyllä tämäkään muuten kuin että tuon teltan tuonne piirsin. Täytyy tunnustaa että koska tämä piirtäminen ei oikein ole mielipuuhaani niin ei ole tullut mietittyä miten kaunis maisema sopii kokonaisuuteen.

Nyt vain pakkaan koko komeuden laatikkoon niin että se kestää postissa. Ja täytän sen varsinaisen hakulomakkeen netissä. Sitten vain odotellaan kuin käy.

Tänään on ollut toinen ihanan lämmin päivä. Koska muru on työnsä puolesta jo aina ulkona ja sahasi eilen koko päivän halkoja, niin ymmärrettävästi ei ollut oikein innoissaan lähdössä minun kanssani ulkoilemaan. Joten eipä ole tullut itsekkään muuta oltua ulkona kuin vähän pyörinyt ympyrää tuossa pihalla. Käytiin tuttavien luona kylässä ja siinä oltiin hetki pihalla kun lapset leikkivät. Siellä S selitti kuinka siskonsa saa nyt kaksoset, kun olivat olleet hoidossa ensimmäistä kertaa, mutta samalla stressin lauettua myös luonnollisesti. Sanoi vielä ettei ole heille viitsinyt aikaisemmin lastenvaatteita tyrkyttää kun voi olla arka aihe. Me sitten kimpassa siinä nyökkäiltiin että niinpä niin, kivaa kun onnisti. Vaikka turhaanhan minä tässä jupisen, alle vuosi vasta yritetty ja viimeaikainen työstressi on varmistanut ettei ole oikein kannattanut edes toivoa onnistuvansa. Mutta kärsimättömällä on odottamattoman aika pitkä.

Pääsykoetehtävä, osa 1

Nimimerkki viimetinka on tarttunut hommiin ja saanut jotain valmista aikaankin :) Askartelen arkkitehtiosaston pääsykoetta ja kaksi kolmesta kohdasta on nyt valmiina. Tehtävänanto on seuraavanlainen:

1) Suunnittele ja toteuta itseäsi miellyttävistä vapaavalintaisista materiaaleista monimuotoinen rasia, jolla on pohja ja avattava kansi.
2) Piirrä tai tee itsestäsi omakuva rasian kannen sisäpintaan. Omakuvan koko, tekniikka ja materiaali ovat vapaita, mutta kannen tulee olla avattavissa.
3) Kuvittele, että toteuttamasi rasian pohja on aukko, josta näkyy kaunis maisema. Piirrä tai maalaa vapaalla tekniikalla tämä kuvittelemasi maisema. Kiinnitä (rasian pohjan kokoinen) maisemasi rasian pohjaan.

Osioita arvostellaan myös kokonaisuutena.

Homma eteni minulle tyypilliseen tapaan. Kun luin tehtävänannon ja aloin miettimään millainen monimuotoinen rasia olisi niin tuli kahdeksankulmio mieleen. Siihen kansi. Suippo. Miltä näyttää... no sirkusteltalta. Tehdään siis sellainen. Ja tässä minun syvällinen pohtiminen asiaan. Sitten jonkun verran mietitty miten sen toteuttaisi. Toiset ovat viilanneet tätä helmikuun alusta kun tehtävät julkistettiin. Minä aloitin pari viikkoa sitten katsomalla mitä edes tehdään. Pitää olla perillä kuun viimeinen päivä eli onhan tässä aikaa ;)

Kanteen halusin naamion ja mielellään verkosta. Sen etsiminen olikin sitten homma ja lopulta löytyi rautakaupasta sikakalliilla. No onneksi siitä sai värkättyä sellaisen kuin ajatus oli ettei mennyt ihan hukkaan...

Kolmas kohta eli piirtäminen onkin sitten se mihin tökkää. Taas. Suunnittelin meinaan hakevani jo lukion jälkeen mutta piirtäminen vastusti. Ja vastustaa edelleen. Kävin kerran valokuvauskurssin (eihän uskoisi) jossa kerroin tulleeni paikalle koska haluan ikuistaa kauniita asioita ja piirtää tai maalata en osaa. Oliskohan syytä mennä piirustuskurssille??

Mutta tässä vielä kuvia tähänastisista saavutuksistani. Nyt lähden ulos nauttimaan kauniista kevätpäivästä ja miettimään mitä piirustelisin. Ja toivon ettei blogiin satu yhtään mattimyöhäistä joka kopioisi tekeleeni ja hakisi sillä. Tuossa ehkä hieman omakehu haisee vai mitä ;)

terveisiä nimimerkiltä "Viimetinka on paras aika tehdä asioita"

Näyttää huhtikuukin olevan jo lähellä loppua ja minusta ei ole kuulunut mitään. Aika ja voimat menevät töissä käymiseen. Onneksi on kuitenkin pieniä opiskelusuunnitelmia tahi haaveita jotka piristävät. Niistä lisää myöhemmin kunhan saan jotain konkreettista aikaan. Olen käynyt myös ammatinvalintapsykologilla joka kyllä viimeksi totesi että me ei välttämättä keksitä mikä minusta tulee... Eli toivoton tapaus ;) No, vielä ei ole heitetty kirvestä kaivoon senkään osalta.

Muru on onneksi meillä se aikaan saavampi osapuoli ja on puuhastellut kaikenlaista. Listoitti myös portaikon ikkunan. Siinä välissä otin sitten ja vihdoin pesin sen ja viriteltiin ikkunan väliin häälahjaksi kummipojaltani saamamme lasitaulu. Se on kuin tehty tuohon ja ilahduttaa aina ohi kulkiessa.

Kamerasta löytyi myös mökkisaunan ikkunan läpi maaliskuussa otettu kuva ;) Vähän on siis ollut hiljaiseloa näiden koneiden kanssa.

Nyt kuitenkin iltakahvi kutsuu. Yritän kuulostella useammin taas jatkossa. Jospa sitä jotain mielenkiintoista saisi aikaan.

huhtikuuksi vaihtui..

Ja sehän tietää myös aprillipäivää. Itse olen huono huijaamaan ihmisiä mutta sitäkin helpommin juksattavissa ;) Käykääpäs lukemassa siskon blogista miten pahaa aavistavia huijattiin tänä vuonna. Ja enpä muistanut että tuli tosiaan soitettua asiakaspalveluun taannoin =)

hiljaista on pitänyt...

En tiedä miksi. Jotenkin ei ole asiaa. Ja on paljon asiaa. Mutta ei vaan jaksa istua tämän koneen ääressä. Ei kiinnosta. Olisiko lie myös työuupumuksella osuutensa asiaan ettei tahdo saada itsestään mitään irti. Hienosti kyllä katsottiin toimenkuvaa uusiksi ja erilaisia minua kiinnostavia tehtäviä. Ja enemmän sellaisia mihin minut alunperin tuonne palkattiin. Mutta nykyisiä hommia on niin paljon ettei siitä paljon muualle livetä. Vaikka näinä aikoina pitäisi olla tyytyväinen että töitä on...

Huomenna on sitten aika ammatinvalintapsykologille. Katsotaan osaako hän tehdä oikeita kysymyksiä että löytäisin vastauksen siihen mikä minusta tulee isona. Tai edes seuraavaksi. Kaverit ovat varoitelleet että elä odota liikoja, ei sieltä saa valmiita vastauksia. Tiedän. Mutta jospa saisi minut hahmottamaan omat osaamiseni. Muotoilu ja suunnittelu kiinnostaisi (ainakin tällä hetkellä), mutta miten ihminen jolla on peukalo keskellä kämmentä ja kärsivällisyyttä vähemmän kuin viisivuotiaalla suunnittelee tuotteita? Kai niistä pitäisi jotain mallejakin tehdä? Luovuutta on ihan riittämiin ja eikös sekin loppujen lopuksi ole vain työtä, työtä ja työtä.

Eilen käytiin katsomassa ruotsalaisleffa "Miehet jotka vihaavat naisia". Enpä ole aikoihin pelännyt niin. Jotenkin tuo ei-amerikkalaisten leffojen realistisuus on paljon pelottavampaa kuin kliseiset kauhut. Tuo kun voisi olla niin totta. Ja valitettavasti monille taitaa ollakkin.

Ja loppukevennys... tämä tyttö näyttää tulevan äitiinsä ;) Kaikki mahdollinen käyttökelpoinen on kerättävä talteen. Jos vaikka joskus olisi käyttöä. Eilen löytyi roskisten vierestä täysin ehjä harmaa savulasinen pyöreä lasi. Ilmeisesti pöytä on hajonnut alta ja kansi jäänyt. Sehän piti kerätä talteen ja nyt mietin kuumeisesti millaisen sohvapöydän siitä saisi. Olen muka jossain nähnyt lasipöydän jossa on aaltoileva puinen jalka. Sellainen yhtenä jatkuva aalto joka kannattaa lasia. Jos joku keksii mitä tarkoitan ja osaisi laittaa kuvan niin kaunis kiitos jo näin etukäteen =) Ja jos sitä en löydä niin laitan kuvan millainen pöydästä tuli jahka se joskus valmistuu.

kori päivässä piristää

Tai ainakin kori piristää päivää :) Jos minulta kysytään niin koreja ei ole koskaan liikaa ja niissä voi säilyttää mitä vain. Kun rupesin ottamaan kuvia koreistani niin tuntui että näin vähänkö niitä olikin. Eli tarvitsen ihan selvästi muutaman lisää. Mihin käyttöön, sitä ei vielä tiedä :)


Eteisessä on pari koria naulakon päällä. Tällä hetkellä ne pursuilevat lapasia ja kaulahuiveja. Ovat paljon kauniimpia kuin muoviset kollegansa, vaikka näiden kanssa saattaa kyllä käydä niin että huivista joku lanka tarttuu korin reunaan ja lähtee purkaantumaan. Otan sen riskin.

Vessan iso kori löytyi rautakaupan poistolaarista ja pitää sisällään vessapaperit, seitsemän rullaa sopii mukavasti. Pienet korit tarttuivat joskus aikoja sitten mukaan Ikeasta, ihan vain kun olivat niin mukavia. Palvelevat tällä hetkellä erilaisten pinnien, hiusrenksujen ja -solkien sekä kampojen pesinä.

Toistaiseksi remontoimattomassa vessassa (remonttimies kauhisteli että meinaanko laittaa näitä kuvia julkiseen levitykseen kun nuo seinät ovat ihan hirveät) on vähänlaisesti säilytystilaa joten päätyseinälle laitettiin hylly ja yllätys yllätys - koreja :) Pitävät kivasti sisällään kaiken sorttisia purnukoita ja muuta mitä vessassa pitää olla käden ulottuvilla. Pölyä nämä minun säilytysihanuudet kyllä keräävät, se haittapuoli mainittakoon.

Keittiössä on kori johon on kätevä nakata luetut lehdet jotka odottavat paperinkeräykseen pääsyä. Siinä se on takan vieressä myös kätevästi ulottuvilla jos sytykkeet loppuvat.

Yöpöydän alla on valkoinen kori. En yleensä osta maalattuja koreja, pidän enemmän luonnon värisistä, mutta tähän tuo sopii. Siinä on käsirasvaa ja yöpaita. Ja tietysti unisukat käden ulottuvilla jos varpaita palelee nukkumaan mennessä.

Viimeisin on tämä vaatehuoneen hyllyn päällä oleva. Sain ahaa-elämyksen laittaa kaikki vyöni kätevästi käden ulottuville (olivat aikaisemmin laatikossa). Jospa nyt tulisi käytettyä niitä hienompiakin yksilöitä eikä aina vain sitä samaa ruskeaa perusvyötä.

kevättä ilmassa

Kyllä nämä aurinkoiset päivät ovat ihania. Enpä olisi muutama vuosi sitten uskonut sanovani näin keväällä koska yleensä olen ärtynyt ja kärttyinen keväällä kun aurinko alkaa paistaa kirkkaasti hangelle. Sitten taas kun valoon on tottunut niin on helpottanut.

Kävin viime viikolla purkamassa huoliani ihanan ymmärtäväisen työterveyshoitajan luona ja eilen uudelleen kertomassa mitä kuuluu. Nyt menee jo paremmin. Varmaan se, että sai jollekin kertoa ja hän oli siinä vain kuuntelemassa minua, helpotti. Myös se, että otin asian töissä puheeksi ja minulle katsottiin uusia vastuullisempia hommia, auttoi asiaa. Toki ei tämä varmaankaan ihan näin yksinkertaista ole mutta eiköhän se tästä.



Koska bloggailu on ollut vähän vaisua niin päätin tarttua itseäni niskasta ja laittaa yhden sisustuskuvan joka viikko. Tähän inspiraation antoi Maria joka oli laittanut blogiinsa ihania kuvia porstuastaan. Minäkin tahtoisin tuollaisen lasikuistin jossa voisi juoda aamukahvit. Tämän viikon kuva on uudesta asukkaastamme - kurre tuli taloon. Täytyy myöntää että tuo takkasetti oli hieman kalliimpi kuin kaupan hyllystä vakiotavarana löytyvät, mutta tämä nyt taitaa olla niitä hankintoja että kun se kerran on hankittu niin sillä pärjää lopun ikänsä. Ja kun muru näki tuon oravan niin asia oli sillä selvä ;)

diagnoosi

Ihmekkös tuo jos on tuntunut ettei jaksa mitään eikä saa mitään aikaiseksi. Kuten varmaan aikaisemmin kirjoittelinkin niin meillä tehtiin työilmapiirin kartoitusta tuossa ja viime viikolla saatiin palaute. Jo yhteenvetoa kuunnellessani tiesin että tässä sitä ollaan: työuupumus.

Nyt on sitten ollut se hetki että pitää myöntää itselleen että kyllä minäkin voin uupua. En ole laiska tai huono työntekijä vaikka olenkin uupunut. Suurelta osin tämä johtunee siitä että olen väärällä alalla. Mutta koska nykyinen työ ei ole ollenkaan tarpeeksi haastavaa vaan rutiinihommaa niin se on turruttanut kokonaan. Ja mikä hassuinta, kun meillä oli kiire pärjäsi ihan hyvin mutta syksyllä kun alkoi olla hiljaisempaa ja ei niin kiirettä se hiipi päälle. Kävin lääkärissä joka otti vaikka minkä sortin verikokeita mutta niiden osalta olen kunnossa. Hyvä niin. Kun on edes fysiikka kunnossa niin kroppa jaksaa raahata tätä väsynyttä päätä.

Voimia tässä hommassa vie kun on pää niin tukossa ettei osaa enään ajatella mitään. Jos joku kysyy että mitä mieltä olet tästä niin sekin on jo liian vaikeaa. Mieti siinä sitten tulevaa ammattia kun tuntuu ettei mikään kiinnosta ja mitään en osaa. Nuo tuskin pitävät paikkaansa mutta siinä tilanteessa ollaan nyt tällä hetkellä. Jotensakkiin kun saisi nukuttua paremmin niin rupeaisi varmaan elokin kirkastumaan.

Nyt vietän vapaapäivää, otin omaa lomaa perjantain koska ajatus töihin skarppaamiselta tuntui liian raskaalta. Ja pelkään myös olevani riski liikenteessä kun puolinukuksissa tuolla ajelen. Koska en ole jaksanut kuvitellakaan ottavani kuvia niin katselin vanhoja kuvia löytääkseni tänne jonkun kivan kuvan. Näyttää olevan että tulppaanikimppuja pitää aina kuvailla joten tässä otos kukista vuosien varrelta :)

Pohdintaa niin että päähän sattuu...

Täällä on jälleen kerran nostettu esille kysymys 'mikä minusta tulee isona?' muttei olla tultu hullua hurskaammiksi. Sen tietää ettei nykyinen työ, ala eikä koulutus ole minulle sopiva. Mutta kun näin vanhemmiten ei huvita opiskella ihan vain opiskelun vuoksi niin pitäisi todellakin pohtia mille alkaa ennenkuin syöksyy suinpäin eteenpäin. Jotenkin vain tämä syvällinen pohdinta omasta itsestä ei luonnistu, en kai osaa nähdä omaa osaamistani ja ansioitani kuten ystäväni. Eli omasta mielestäni en osaa oikein mitään erikoisen hyvin jotta siihen voisi tarttua. Tämä tai tuo asia ja homma kyllä kiinnostaa, mutta sitten tulee pitkä lista niistä piirteistä minkä takia se ei kuitenkaan minulle sovi... Hmm, pitäisi kai lopettaa kitinä ja ryhdistäytyä. Aikuinen nainen.

Aikuinen tosiaan kun pikkusiskokin täytti jo pyöreitä. Meillä on syntymäpäivät peräkkäisinä päivinä joten se on aina muistissa. Ihmetystä herättää lähinnä että joko se siskokin on jo noin iso. Itselläni ei sen sijaan ole mitään ikäkriisiä vanhenemisen suhteen, minusta tämä on hienoa :) Noin 25:na halusin jopa olla vanhempi kuin olin. Johtunee siitä että minulla on hyviä ystäviä jotka ovat useita vuosia minua vanhempia ja heillä menee hienosti. En ole ikinä ymmärtänyt sitä miksi joku haluaisi olla 18 ikuisesti...? Yliarvostettua. Eihän silloin tiedä vielä elämästä mitään.




Synttäreiden kunniaksi käydään usein siskon kanssa ulkona syömässä yhdessä (siipat mukana). Tällä kertaa menimme syönnin jälkeen elokuviin ja jätimme auton parkkihalliin. Pois lähtiessä siellä piristi meitä tämä hauskuus. Anteeksi auton omistajalle beetlesi kuvan julkisesta levityksestä, mutta nuo vanteet sopivat tuohon kuin nyrkki silmään :) Hauska yksityiskohta hauskassa autossa. Ja keltainen värihän on kerrassaan loistava, aina yhtä piristävä. Ehkä tämän innoittamana viime yönä unissani oli kymmeniä keltaisia pikkuautoja.

Ja vielä yksi onnistuminen menneeltä viikolta kun ei ole tullut kirjoiteltua. Ostin Pariisista Illyn espressokahvia (saa sitä toki täältäkin) ja keitin mutteripannulla kahvit. Joskus aikaisemmin tuskailin Liivialle kun en onnistu kahvin keitossa, mutta liekö sitten syynä väärän sorttiset kahvit. Aikaisempi kahvi on paksua, tummaa ja raskasta. Tämä Illyn jauhe on todella kevyttä ja siten siis siitä menee vesikin kai paremmin läpi sillä sain täyden pannun hyvää kahvia. Mistä tulikin mieleeni että alkaa kahvihammasta kolottamaan... Kuulemisiin.

Ranska, osa 2 - Pariisi

Mitä kaikille tulee ensimmäisenä mieleen Pariisista? Eiffeltorni. Siinä se nyt on ja välkytteli valoja tasatunnin kunniaksi.

Ja sitten harvinaisuus minun kuvieni joukossa, minä itse kuvassa. Mutta aina välillä on pakko ottaa näitä 'minä todellakin olin siellä' -kuvia ettei synny epäilys että kopioin kuvat netistä ja kerron hulppeita matkatarinoita :)

Tässä paljon tyypillisempi kuva minun muistikortiltani, rakennus. Tämä on Champs Elyseen varrella oleva Citroenin liike. Mahtavat ikkunat. Jostain syystä pidän rakennuksista. Monesti vanhoista mutta myös uusista jos ne sopivat ympäristöönsä.

Toinen kuvauskohde rakennusten lisäksi; hassut paikalliset asiat. Niinkuin tämä pieni tankkausasema kadun varressa. New Yorkissa piti kuvata pikkuinen poliisiauto kun se oli niin hassu että söi jo minusta virkavallan uskottavuutta ja Melbournessa raitiovaunun kyljessä ollut 'No worries' mainos sillä se on lause jota aussit hokevat joka välissä :) Ja mikäs siellä lämpimässä ollessa, ei kiirettä minnekkään...

La Fayetten tavaratalossa on mahtava kupolikatto. Tämä pieni kuva ei todellakaan tee oikeutta tuolle värikkäälle lasille. Voi vain kuvitella aurinkoisia päiviä siellä... Muuten tavaratalolla ei ollut minulle juurikaan tarjottavaa, käsilaukku joka on vielä reippaissa alennusmyynneissäkin 300 euroa ei kuulu asioihin joihin olisi varaa. Eikä sen puoleen liiemmälti haluakaan, eihän sellaista raaskisi ikinä käyttää.

Valitettavasti kävelin Sarin kaupalle sellaista vauhtia etten ehtinyt paljon kuvailla. Samoin kauppa jäi kuvaamatta kun juttua riitti heti sen että ovesta pääsi sisään. Miten joidenkin ihmisten kanssa vain on niin helppo jutella vaikka tapaa ensimmäistä kertaa. Mutta jos Sari luet tätä niin laita blogiisi kuva niistä ihanista kierreportaista :)

Tapaamisemme oli sellainen pikapiipahdus kun piti kiirehtiä lentokentälle mutta olen iloinen että silti kävin, uusien ihmisten tapaaminen on aina yhtä antoisaa. Myös La Rochellessa tapasin ihania ihmisä vaikka kaikkien kanssa ei yhteistä kieltä ollutkaan. Pitäisi varmaankin harkita työtä jossa tapaisi enemmän ihmisiä. Nykyisin kun vietän noin 99% työajasta papereiden parissa, edes puhelin ei soi. Ja edellisessä työssäni joskus tuskastuin siihen kun se aina soi... Onkohan ihminen milloinkaan tyytyväinen?

Toiset tuovat reissusta viiniä tai muita nesteitä mutta minä en ole nähnyt siinä mitään järkeä. Meidän perheen alkoholin kulutuksella raaskii sen viinipullon ostaa täältäkin. Toki valikoima on varmaankin suppeampi mutta silti. Esimerkiksi Tallinnan laivojen viinarallia en ymmärrä alkuunkaan. Kuka sen kaiken kittaa? Mutta minun tuliaiseni olivat näitä pieniä mascarpone leivoksia (ei muista miten kirjoitetaan enkä iltaunisena jaksa enään tarkistaa) joita löytyy kaikissa sateenkaaren väreissä ja makuja laidasta laitaan. Muru on "hieman" makean perso ja piti näistä kovasti. Sangen onnistunut tuliainen sanoisin siis, näitä ei taida kotinurkilta saada. Ainakaan niin laajaa valikoimaa.

Ranska, osa 1 - La Rochelle

Voi, vaikka on tammikuu ja puissa ei ole lehtiä niin silti tuollainen vanha kaupunki on niin kaunis. Tälläiselle joka pitää tuollaisesta rappioromantiikasta tuo rantakaupunki oli oikein sopiva kohde. Sitä ei kylläkään valittu tunnelman perusteella vaan ihan puhtailla faktoilla, kyseessä oli työmatka ja yhteistyökumppanit pitävät majaa siellä. Mutta en valita. Todellakaan :)

Kaupungintalon sisäpihalla oli tunnelmaa kuin Oopperan kummituksessa.

Ja kadulla myytiin kaikkea tuoretta: kukkia, hedelmiä, lihaa, simpukoita ja ostereita... Vaikka onkin puolensa tuollaisessa leudommassa ilmastossa niin minä olen näköjään silti niitä ihmisiä joille pitää olla oikea talvi - lunta ja pakkasta. Jostain syystä (olen vissiin perivanhanaikainen) pidän siitä että on vuodenajat. Vaikkeivat ne enään nykyään niin selkeät olekaan.



Ranskassa syödään hyvin. Tai sitten paikallisemme on vain vallan herkkusuu ;) Joka tapauksessa illalliset ja lounaat menivät aina pitkän kaavan mukaan. Ensin aperitiivi (Kir cassis sopii minulle, sen opin tällä reissulla), sitten alkupalat (mmm... hanhenmaksaa... vesi kihoaa kielelle kun vain ajatteleekin... Miksi sen täytyy olla niin turkasen arvokasta?), pääruoka (mm. elämäni ensimmäinen tartarpihvi joka oli juuri niin hyvää kuin kuvittelinkin) ja tietysti jälkiruoka. Tähän oli tehty sokerista tuollainen ihana vihreä perhonen.

askartelua

Tänään juttelin töissä työpsykologin kanssa. Hän kartoitaa koko työyhteisön vointia. Tässä keskustelussa tuli sitten ihan ääneen sanottua se mitä aina itsekseni jupisen... tämä ala ei ole minulle. Ei kiinnosta. Yhtään. Mutta nyt kun vielä töitä kuitenkin teen, niin hän sanoi että pitäisi vapaa-ajalla harrastaa ja olla virikkeitä, että jaksaa töissä. Kotona minulle kerrottiin että harrastuksia minulla on jo tarpeeksi, uusia en tarvitse. Ja näinhän se on, niille ei vain muka löydy aikaa. Siispä päätin näpertää ja askarrella pikkuisen ihan omaksi ilokseni.

Olen jo jonkin aikaa keräillyt lehdistä talteen kaikki mielenkiintoiset kuvat (juu, kyllä se arkisto portailla on jo puolittunut...) ja nyt päätin perustaa leikekirjan. Hassua miten moinen ei ole ennemmin käynyt mielessä. Nyt muiden blogeja seuraamalla olen huomannut että näinhän ne kaikki irtosilput saadaan talteen. Joten otin tyhjän vihkon ja laitoin kanteen kivan kuvan joka tarttui mukaan lauantaina ravintolasta, drinkkilistan kansi. Ja voilá, leikekirja on valmis. Ei tähän mitään suurisuuntaisia tarvita. Nyt voin sitten rauhassa ryhmitellä silppujani mukaviksi kokonaisuuksiksi.

Ja vielä pieni maininta muraateista joista on vehreä kuva vähän aiemmin. Ei näytä yhtään samalta tuolla keittiössä, ei. Surullisia uutisia sillä saralla lieneen tiedossa tulevaisuudessa...