Siivouspäivä

Tai ainakin pitäisi olla, mutta mitä olen tähän mennessä saanut aikaan...? Katsonut netistä 'Muodin huipulle' kun se tulee valitettavasti yhtä aikaa Hercule Poirotin kanssa ja ei tarvitse miettiä kumpi näistä vetää pidemmän korren kun joutuu valitsemaan. Lukenut blogeja kahvikupin kera, kommentoinut niitä ja nyt sitten kirjoittelen omaani. Annun ja Liinun blogissa oli kiivas keskustelu nettikaupoista. Mielenkiintoista sillä olen itsekin miettinyt kaikkia näitä sisustuskauppoja joita on noussut viime aikoina kuin sieniä sateella. Ja yhtäkkiä kaikki pyllähti maailmassa uuteen uskoon ja asiat ovat toisin kuin vielä eilen. Tässä luulisi että ensimmäisenä sitä kuitenkin karsii sisustamisesta kaikella pienellä, ei niin tarpeellisella, tavaralla.

Mietin myös oman blogini tarkoitusta, syytä sen olemiseen. Mitä erilaista tässä on kuin muilla vai kopioiko vain ihanien blogien juttuja? Oma erikoisalani taitaa olla pienet ideat joita syntyy jossain takaraivossa ilman suurempaa pohtimista. Ystävälläni on jouluvalot, sellainen ketju josta roikkuu valonauhoja. Nyt siitä oli parista nauhasta palanut lamput niin, että ne roikkuivat pimeinä muiden keskellä. Epäonnekseen hän oli säästänyt hieman ostamalla halpahallimerkin tunnetumman kotimaisen jäädessä kakkoseksi. Nyt tähän halpahallin itse maahantuomaan malliin ei saa varalamppuja sillä he tuovat tänävuonna maahan paranneltua led-valoilla olevaa versiota. Tämä ajatus vaivasi sitä jotain sopukkaa takaraivossani kunnes kesken kahvipöytäkeskustelun huomasin että hei, hänhän voi ottaa varalamppuja muualta ketjusta sieltä täältä niin ettei ole pitkää yhtenäistä kohtaa pimeänä, vaan vain muutama siellä täällä. Tällä pelastin ystäväni päivän ja jouluvalot tältä talvea.

Tälläisia pieniä ideoita pääni syytää koko ajan. Osa ei ole välttämättä kovin toteutuskelpoisia ja ne hyljätään heti synnyttyään, mutta osa jatkaa elämäänsä ja jalostuu pidemmälle. Näin kävi myös remontissamme. Yläkertaan laitettiin pistorasiat kattoon ikkunoiden päälle jotta jouluvaloille saa virtaa siitä eikä tarvitse vetää johtoa jostain lattian rajasta. Alakerrassa tämä ajatus jalostui ja niille pistorasioille on katkaisin valokatkaisijoiden joukossa joten saan jouluvalot sammutettua ilman että käyn nykimässä johdot irti joka kerta kun haluan sammuttaa ne. (En osaa jättää paperiseen joulutähteen valoa kun olen poissa kotoa.)

Kuvassa on vihdoin valmistunut keittiön penkkimme. Tai penkki itsessään on ollut jo jonkin aikaa mutta eilen saimme siihen vihdoin pehmusteen. Tämä penkki on yhden seinän mittainen ja sen alla on kolme laatikkoa. Reunimmaisessa on lahjapapereita ja nauhoja, saa sieltä kun tarvitsee mutta koska tuo laatikko jää ruokapöydän taakse niin ei sovi ihan jokapäivä tarvittaville tavaroille. Keskimmäinenkin on harvemmin käytössä, sisältää taluspaperia ja muuta vastaavaa jolle ei tahdo olla säilytyspaikkaa. Toisessa reunassa on sitten halkolaatikko, lähellä takkaa ja riittävän iso ettei joka kerralle tarvitse erikseen hakea puita. Penkki toimii myös ruokapöydän penkkinä, toisella puolen tuolit.


Ja näin meillä säilytetään lehtiä ;) Taisin jo aikaisemmin kertoa lajitelleeni niitä. Tässä on nippuja jotka pitäisi käydä läpi ennen niiden päätymistä paperin keräykseen. En voi millään säilytellä kaikkia joten käyn ne läpi ja leikkaan talteen mielenkiintoiset kuvat ja jutut ja yritän saada niistä aikaan leikekirjan. Huomatkaa joulukuusi jolla yritin somistaa tätä varastoa ;)

Toisinaan sitä tuntee itsensä niin avuttomaksi

Saimme eilen vieraita. Serkkutyttö tuli kolmevuotiaan poikansa kanssa yökylään. Ei hän edes kaukana asu, vain 50 km pihasta pihaan, mutta silti näemme hävettävän harvoin. Häntä siitä ei voi moittia, yksinhuoltajalla riittää varmasti tekemistä pienen elohiirensä kanssa, mutta itse voisi toki useamminkin käydä.
No, nyt kuitenkin saimme viettää mukavan illan. Tuli vain ehkä valvottua hyvän punaviinin voimalla hieman liian myöhään sillä eiväthän nuo pienet kaverit tunnetusti nuku kovin pitkään. Lapsella riitti virtaa vaikka ehkä pitkän viikon ja lyhyiden yöunien takia oli väsynyt hänkin. Mentiin joko ylikierroksilla tai sitten olisi pitänyt sylittää koko ajan. Kokeilimme päiväuniakin muttei maltettu nukkua. Siinä vaiheessa väsyneellä äidillä tuli itku kun mikään ei tuntunut passaavan. Ja tässä kohdin sitä itse tunsi itsensä niin avuttomaksi. Mitä teen? Mitä sanon? Miten voisin olla avuksi? Ei tiennyt olisiko hiljaa vai yrittäisikö puuttua pukemiseen..
Toivoisi osaavansa ne oikeat sanat oikeaan hetkeen. Miettii onko sitä yhtään viisaampi sitten jos saa omia lapsia vai ihan yhtä avuton kuin nyt?

Eilen oli viimeinen työpäivä ja alkoi ruhtinaallinen loppiaiseen saakka kestävä vapaa. Kesälomasta säästettyä ja muutama ylimääräinenkin päivä. Toivottavasti ehtisi käydä kylässä ja laittaa joulua ja olla vain. Ja tuleehan tässä ensimmäinen hääpäiväkin :) Mukavaa aikaa elämme.

Opiskeltu on... entä opittu?

Nyt on tullut vietettyä kaksi päivää kurssilla. Tässä maailman ajassa se on mukavaa, että työnantaja panostaa minuun ja lähettää maksulliselle kurssille. Voisi kuvitella sen turvaavan työtä ainakin kevääseen saakka kunnes kurssi loppuu. Ja eiköhän sen jälkeenkin, pitäähän nämä kansainvälistymisopit ottaa käyttöön. Mutta kyllä se aina on aika väsyttävää kun on jossain missä tulee paljon uutta asiaa ja koko ajan pitää olla skarppina kuuntelemassa ja omaksumassa tietoa. Toivottavasti jotain jäi myös itämään jonnekin tuonne takaraivoon.

Iltapäivällä pääsi jo ajatus harhautumaan hieman omiinkin asioihin... Olen saanut ainakin omasta mielestäni loistavan idean käsityöstä jota voisi jalostaa myyntiin saakka. Katsotaan nyt saanko tuotekehiteltyä siitä sellaisen, että se täyttää omat laatukriteerini jotta voin sitä kaupata muillekin. Kyseinen tavara kun on tarkoitettu käyttöön ja pitkään sellaiseen niin en halua että se ei sitä sitten kestä. Ja miten näille teille ajatus harhautui? Kurssilla puhutaan kaupankäynnistä ja bisnesstrategioista :)

Kotona ei sitten ole kovin ehtinyt tuouhuamaankaan. Jouduin luovuttamaan ja ostamaan valmiit joulukortit kun en niitä vielä sunnuntainakaan ollut askarrellut. Ja silti nyt jo huomasin että muutama jäi sittenkin laittamatta. Ehkä ensi vuonna?

Tämä tekstin tuottaminen tänne niin että se olisi ymmärrettävää vielä poistuttuaan aivoistani (tai pienistä harmaista soluistani kuten monsieur Hercule Poirot sanoisi) on osoittautunut yllättävän haastavaksi. Tajunnanvirta tekniikalla tuotettu teksti ei kovin kummoisia hurraahuutoja saa allekirjoittaneessa aikaan. Kadehtien luen siskoni hauskoja ja tapahtumarikkaita juttuja. Hyvä että edes jollain on sana hallussa. Viimeksi naureskelin kun joululahjaksi toivomani kahvi on aiheuttanut stressiä vaikka itse kuvittelin että sehän on helppo rasti ;)

Lehtiä, lehtiä... ihan kuin syksyllä?

Jos ei ole vielä aikaisemmin tullut tunnustettua niin tässä taloudessa asuu kaksi varsinaista hamsteria. Kaikkea tuntuu jotenkin vain kertyvän. Eihän sitä voi pois heittää kun jos vaikka tarvitsee myöhemmin. Itsekin olen kyllä tunnustanut, että siinä vaiheessa kun jotain tarvitsee ei muista sitä omistavansa ja vaikka muistaa niin ei löydä. Tiedä sitten olisiko oikea vaihtoehto karsia raakalla kädellä vai paremmat säilytystilat...? Haaveilin kyllä isosta komeasta kaapista päivänä muutamana muttei ole sellaista nurkkaa minne se sopisi. Mitenhän Vilijonkka ja muut jotka muuttavat maasta toiseen ratkaisevat nämä tavarapulmat? Maapallon toiselle laidalle lähtiessä ei varmaankaan kukaan ota mukaansa lehden vuosikertaa (tai vajaata sellaista) vuodelta 2002.

Niin, lehtiä. Raivasin juuri tuossa seinän viereen kertyneitä lehtinippujamme ja siinä oli valehtelematta kolmentoista eri lehden vuosikertoja (kyllä, monikossa) sekä sekalainen kasa irtonumeroita erilaisista lehdistä. Itselläni sisustusta ja rakentamista, miehellä tekniikka/hifi/digi lehtiä. En oikein osaa sanoa tuleeko noita ikinä luettua uudelleen eli kannattaako siis säilyttääkään. Toisaalta voisin opetella tekemään leikekirjoja kivoista kuvista ja heittää loput paperinkeräykseen tai antaa eteenpäin jos joku vielä on kiinnostunut vanhoista lehdistä.

Mutta ei täällä sentään ihan kaaosta kaikki ole. Muru naputteli keittiön ja takkahuoneen lattialistat kiinni ja takassa roihuaa tuli. Onpa mukavan näköistä. Ja toistaiseksi en ole kastellut liikaa tai liian vähän amaryllistä jonka kuopiolaiset toivat toissa viikonloppuna lahjaksi sillä se kukkii komeasti.

Itsenäisyyspäivän tunnustus

Minä en ole ikinä nähnyt 'Tuntematonta sotilasta'. Vaikka se joka vuosi tulee televisiosta. Olen kyllä nähnyt pätkän sieltä täältä mutten ole katsonut koko elokuvaa. Vaikka muuten pidän elokuvien katsomisesta oikein paljon niin jostain syystä tätä ei ole tullut katsottua. Ja nytkin se menee tuolla taustalla eli epäilen etten näe sitä kunnolla tänäkään vuonna.

Itsenäisyyspäivää ei muutenkaan tule tänä vuonna juhlistettua sen kummemmin, päivä on mennyt toipuessa eilisistä pikkujouluista ja herkkuja napostellessa. Toisaalta hyvä ottaa välillä rennostikin kun koko vuosi on tämän remontin kanssa ollut sellaista hullunmyllyä. Mutta nyt se alkaa olla tältä osin valmis ja voi nauttia kauniista kodista. Kesällä sitten taas jatketaan. Haaveena olisi saada parveke tai ainakin uusi vesikatto ja piha on vihdoin laitettava ojennukseen.

Lautasella on yksi minun monista joulukalentereistani :) Ostin nuo numerotuikut viime joulun jälkeen Stockmannilta. En kuitenkaan raaski polttaa sitä oikeaa numeroa vaan laitan sen talteen ja poltan sen tilalla tavallisen valkoisen tuikun. Näin voin taas ensi vuonna kaivella kynttilät esiin. Muina kalentereina meillä on pari raaputettavaa kalenteria joista voi haaveilla suuria voittoja sekä Kalevan kuvakalenteri. Se on mukava kun se on sellainen että kun avaa luukun niin sieltä alta tulee osa sitä samaa kuvaa mutta se muuttaa kokonaisuutta pikkuisen.

Hei hulinaa...

Sellaista kai se tahtoo olla näin joulukuussa, kiirettä itse kullakin. Vaikka minulla ei pitäisi olla mitään hätää, kaikki joululahjatkin ostettuna. Tänään ostin viimeisen, se on minulle ja murulle yhteinen joululahja, kun emme ostele toisillemme mitään. Mitäpä sitä, kun ei mitään erikoista ole mielen päällä kummallakaan. Yhteinen lahja on Monopoli -peli eli tiedossa kahdenkeskeisiä pelihetkiä ainakin aattona, toivottavasti jatkossakin.

Viikonloppu vilahti kun meillä oli vieraita Kuopiosta. Kummipoika perheineen kävi kylästelemässä. Lauantaina käytiin kummipojan kanssa kävelyttämässä lainakoiraa (anopin) ja katselemassa maisemia. Täkäläinen joki on aika ruskeavetinen, mutta hauskan näköiset olivat silti jäniksen jäljet jäällä. Ja jonkun hassun kiepinkin se oli tehnyt. Näyttää ihankuin villisika nousisi avannosta :)

Sisko jo ehti omassa blogissaan vihjaista että täällä on hiljaista. Mutta ei passaa ahnehtia näin alkuun ettei iske ahdistus ja kyllästys... Jospa sitä kerran viikkoon edes saisi jotain uutta tänne. Ja onhan tästä ollut jo konkreettista hyötyäkin. Lauantainakin tuli otettua lenkille kamera mukaan ja vieläpä sain ne kuvat kamerasta koneelle suht joutuisaan. Yleensä kun niitä tahtoo kertyä muistikortti täyteen ennenkuin ne saa siirrettyä talteen. Kuvailin myös keittiön uusia jouluverhoja äitille, mutta niissä kuvissa on sen verran sotkuista noin muuten, että pitänee ottaa siistimpänä päivänä sellaisia julkaisukelpoisia kuvia.

Muuten täällä onkin aika tavallista. Laiskotuttaa, mikä osittain johtuu myös nuhasta. Kävin tänään lääkärilläkin näyttäytymässä kun tuntuu ettei tämä lopukaan. Mutta ei mitään hälyttävää. Sain vähän allergialääkettä ja nenäsumutetta niin jospa niillä saataisiin tämä tukkoinen olo helpottamaan. Sairaslomaakin sain mutta töissä on sen verran haipakkaa, että en viitsi olla pois kun ei kuitenkaan ole pää kainalossa. Nyt kun lähtisi hyvissä ajoin tästä nukkumaan niin jaksaa huomenna. Vaikka mieleni tekisi kyllä vielä paria blogia kurkata ennen sitä.... ;) Liivian Pariisin kuulumisetkin ovat vielä pintapuolisella silmäilyllä. Tässäpä näitä tulee samalla linkiteltyä mukaan lempiblogejani. Tarkoitus olisi kyllä koota niitä tuohon sivupalkkiinkin, ihan itsellekin muistiin. Liivian blogi on muuten yksi niistä jota seuraan säännöllisesti ja josta sain kipinän itsekin kirjoitella. Toivottavasti myös kuvauskärpänen saa tästä voimia kun ihastelee toisten kauniita kuvia.

ulkomaan herkkuja

Tämä viikko on alkanut taasen ruokapuolelta kultturellisti. Töissä on ihmisiä jotka matkustavat kauemmaskin ja tuovat sitten tullessaan kahvipöytään milloin minkäkinlaisia herkkuja. Eilen oli Japanin tuliaisia (erittäin hyviä tällä kertaa eli aika länsimaalaisia siis) ja tänään Kiinasta. Jos ei muuta niin ainakin pakkaaminen sielläpäin maailmaa osataan. Kiinan kakkuset ovat ensin pakattu yksittäin sieviin kääreisiin (sisältäen kosteutta poistavan 'do not eat' pussukan) ja ne joskus vielä yksittäin muoviin. Nämä paketit ovat sievästi muovikennostossa omissa lokeroissaan ja se pahvilaatikossa. Ja sitten tämä pahvilaatikko on vielä kääritty paperiin. Erittäin sievästi pakattu mutta voi sitä kaikkea turhan työn määrää...

Tällä kertaa Kiinasta oli myös tullut 'winter jujube' pusseja. Ilmeisesti tuo on jokin omenalajike tai vastaava, en ole vielä googlea työllistänyt. Ne oli 100% natural eli ei kai liikaa lisäaineita. Kuivattuja omenoita ainakin ulkonäön perusteella. Ja kuten työkaveri sanoi niin niistä tuli ihan mieleen joulunajan sekametelisoppa. Tämä on hauskaa kun pääsee näitä maistelemaan kun Vilijonkan on omassa blogissaan kertoillut miten he tyttöjen kanssa yrittävät löytää sopivaa naposteltavaa.



Yritin konsultoida siskoa tuon Vilijonkan blogin linkittämisestä tähän mutta tv veti pidemmän korren, ohjelmassa jännät paikat menossa ;) Itse ei ole juuri ehtinyt telkkaria tuijottelemaan kun meillä alkaa olla remontin loppusuora menossa ja pitäisi yrittää loppuja tavaroita jemmailla jonnekin. Lisäpontta tälle yritykselle tuo perjantaina saapuvat yövieraat. Jos nyt ainakin tuon ylimääräisen huoneen saisi raivattua joka on toistaiseksi toimittanut lähinnä kaatopaikan virkaa.

Ohjelma loppui ja saatiin linkkijutut kuntoon. Mutta nyt siis tuli tunnustettua jollekin tutulle (miehen lisäksi, häneltä on hankala salailla mitä tässä olohuoneen nurkassa hommailee) että blogia yritetään pitää. Eilen jo mietin että onkohan blogiminä samanlainen kuin minäminä vai onko se enemmänkin minä sellaisena kuin haluisin olla eli kerron teille vain yhden puolen itsestäni. No, aika näyttää ja ehkä sisko antaa reilusti palautetta :)

hui kauhistus

Nyt se on sitten tehty :) Aloitettu ensimmäinen oma blogi.

Tai oikeastaan toinen jos rehellisiä ollaan, mutta ensimmäinen kaatui heti alkuunsa omaan rajoittuneisuuteensa. Hurahdin skräppäykseen ja hienojen blogien esimerkkiä seuraten halusin aloittaa oman. Mutta koska se oli vain askartelublogi ja askartelu on aika satunnaista, niin eipä syntynyt juuri uutta.

Nyt olen laajentanut blogiseurantaani monelle kantille (askartelua, sisustusta, elämää...) ja niiden innoittamana haluan itsekin kirjata ja jakaa pienet iloni (ja miksei joskus vastoinkäymisiäkin) muiden kanssa. Ja ehkä tämä saa minut käyttämään kameraani ahkerammin. Sillä onhan kuvaton blogi hieman tylsää luettavaa.

Ja näin kanssa bloggaajana tuntuu hauskemmalta kommentoida muiden blogeja, saavat kommentoijalle vähän taustaa muutakin kuin pienet kysymykset tai kommentit.

Kuvissa pieniä iloja joita on tullut kuvattua: perhonen vielä myöhään syksyllä ja värikkäät kynttilälyhdyt jotka löysin rautakaupasta edullisesti piristämään talven tuloa. Pidän kaikesta värikkäästä ja nuo ovat kuin tehty siihen. On toki muutama ilo jäänyt kuvaamattakin (mm. kaunis ruskakoivu syksyllä) mutta ehkä tämä blogi potkii eteenpäin...