Meidän piha on ihan kauhea. Todella. En liioittele yhtään. Syksyllä kaivettiin autojen kohdalta savimaata pois ja laitettiin suodatinkangas, hiekka ja sepeli. Ja olen todella tyytyväinen että niin tehtiin. Ei tarvinnut kumisaappaita autolle mennessä tänä keväänä.
Mutta sitten se suuri MUTTA... Kaikki se ylijäämämaa levitettiin nurmikolle. Eli koko piha (ainakin minun katsantokannasta) on savimaana, ei nurmikkoa eikä toivoakaan siitä tai mistään vihreästä. Onni onnettomuudessa on ettei ole lapsia tai koiria jotka täytyisi pitää erossa tuosta lälliköstä.
Minä vain tunnun olevan luonteeltani sellainen, että paikkojen olisi hyvä olla ojennuksessa (ei kuitenkan tarkoita että siivoaisin niin että ne aina olisivat), ja nyt kun piha on pommin jäljiltä niin hermo menee. Ja varsinkin siksi kun ei tiedä milloin se on taas siisti. Hommaa on niin paljon.
Tätä murjottaessani muru muistutti että tämä on sitä omakotitaloasumista. Ja että itse halusit muuttaa kerrostalosta tänne. Niinhän se on. Olen kuitenkin omakotitalossa ja mökillä kasvanut joten kymmenen vuotta kaupungissa eivät vielä tehneet minusta kerrostaloasujaa. Mutta en minä ole oikein piha-ihmisiäkään. En tiedä mitä siellä pitäisi tehdä. Tänään kun olin saanut pihakalusteet ja grillin pestyä keräsin kiviä. Haluan pengertää osan pihasta ja minulla on jo jonkin verran suuria kiviä siihen tarkoitukseen. (Toisille kun kulta tuo kukkia mutta minulle kiviä ;) Ja olen ihka onnellinen niistä järkäleistä.) Nämä pienemmät kivet tulevat sitten niiden väliin täytteeksi. Ja aion myös kiertää talon seinustan kiveyksellä. Ne kaikki kivet olisi tarkoitus kerätä itse, kuka nyt kiviä ostaisi....
Nyt vielä hetkeksi ulos nauttimaan auringosta ja lämmöstä. Onhan siellä vielä seitsemän aikaan +20 C.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti