Voi, vaikka on tammikuu ja puissa ei ole lehtiä niin silti tuollainen vanha kaupunki on niin kaunis. Tälläiselle joka pitää tuollaisesta rappioromantiikasta tuo rantakaupunki oli oikein sopiva kohde. Sitä ei kylläkään valittu tunnelman perusteella vaan ihan puhtailla faktoilla, kyseessä oli työmatka ja yhteistyökumppanit pitävät majaa siellä. Mutta en valita. Todellakaan :)
Kaupungintalon sisäpihalla oli tunnelmaa kuin Oopperan kummituksessa.
Ja kadulla myytiin kaikkea tuoretta: kukkia, hedelmiä, lihaa, simpukoita ja ostereita... Vaikka onkin puolensa tuollaisessa leudommassa ilmastossa niin minä olen näköjään silti niitä ihmisiä joille pitää olla oikea talvi - lunta ja pakkasta. Jostain syystä (olen vissiin perivanhanaikainen) pidän siitä että on vuodenajat. Vaikkeivat ne enään nykyään niin selkeät olekaan.
Ranskassa syödään hyvin. Tai sitten paikallisemme on vain vallan herkkusuu ;) Joka tapauksessa illalliset ja lounaat menivät aina pitkän kaavan mukaan. Ensin aperitiivi (Kir cassis sopii minulle, sen opin tällä reissulla), sitten alkupalat (mmm... hanhenmaksaa... vesi kihoaa kielelle kun vain ajatteleekin... Miksi sen täytyy olla niin turkasen arvokasta?), pääruoka (mm. elämäni ensimmäinen tartarpihvi joka oli juuri niin hyvää kuin kuvittelinkin) ja tietysti jälkiruoka. Tähän oli tehty sokerista tuollainen ihana vihreä perhonen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti