Meillä käydään aina välillä 'sohva'-keskusteluja. Kun löimme kimpsut yhteen niin miehellä oli musta nahkainen mekanismisohva ja itselläni keltainen kangassohva. Kumpikaan ei tietenkään halua luopua omastaan. En oikein pidä nahkasohvan ulkoasusta rintamamiestalossa, mutta vetoomuksiini ei suostuta tai ne tyrmätään vasta-argumenteilla. Pahin on se, kun yritin ehdottaa sohvan vaihtamista mekanismituoliin. Kultaseni sanoi, että sittenhän en voi istua kyljessä kiinni kuten tapanani on, jos hän istuu tuolissa. Mitäpä tuohon voisi enään sanoa ;) Mutta pikkuhiljaa alkaa silmä tottua tuohonkin, ja kun muutoin on saanut täällä raivattua kaikki säilytettävät romut pois, niin olohuonekin alkaa näyttää jo viihtyisältä.
Viimeisin uudistus on kun vaihdoin omaan sohvaani jalat. Olin syksyn työharjoittelussa huonekaluliikkeessä jossa pyöri myös pari laatikollista ylimääräisiä sohvan jalkoja. Tällä viikolla kävin siellä perkaamassa laatikot ja löysinkin omaan sohvaani sopivat jalat :) Nuo ovat kuin olisivat aina olleet tuossa. Alkuperäiset jalat ovat 90-luvun lopun tyyliä, ei niin minun silmää miellyttävät. Muuten sohva hurmasi minut aikanaan iloisenkeltaisella värillään ja korkeilla käsinojillaan. Nämä asiat ovat vieläkin ne mistä sohvassani pidän vaikka aurinko onkin päässyt haalistamaan parhaimman terän sohvastani.
Joten ei uusia sohvia tähän huusholliin lähiaikoina, varmaan sitten jos näistä nykyisistä joskus aika jättää. Siksipä ihmettelenkin lehdissä hillittömänä olevaa sohvamainontaa, ihmiset vaihtavat nykyään sohviaan ilmeisesti useammin kuin autoaan.
