Pohdintaa niin että päähän sattuu...

Täällä on jälleen kerran nostettu esille kysymys 'mikä minusta tulee isona?' muttei olla tultu hullua hurskaammiksi. Sen tietää ettei nykyinen työ, ala eikä koulutus ole minulle sopiva. Mutta kun näin vanhemmiten ei huvita opiskella ihan vain opiskelun vuoksi niin pitäisi todellakin pohtia mille alkaa ennenkuin syöksyy suinpäin eteenpäin. Jotenkin vain tämä syvällinen pohdinta omasta itsestä ei luonnistu, en kai osaa nähdä omaa osaamistani ja ansioitani kuten ystäväni. Eli omasta mielestäni en osaa oikein mitään erikoisen hyvin jotta siihen voisi tarttua. Tämä tai tuo asia ja homma kyllä kiinnostaa, mutta sitten tulee pitkä lista niistä piirteistä minkä takia se ei kuitenkaan minulle sovi... Hmm, pitäisi kai lopettaa kitinä ja ryhdistäytyä. Aikuinen nainen.

Aikuinen tosiaan kun pikkusiskokin täytti jo pyöreitä. Meillä on syntymäpäivät peräkkäisinä päivinä joten se on aina muistissa. Ihmetystä herättää lähinnä että joko se siskokin on jo noin iso. Itselläni ei sen sijaan ole mitään ikäkriisiä vanhenemisen suhteen, minusta tämä on hienoa :) Noin 25:na halusin jopa olla vanhempi kuin olin. Johtunee siitä että minulla on hyviä ystäviä jotka ovat useita vuosia minua vanhempia ja heillä menee hienosti. En ole ikinä ymmärtänyt sitä miksi joku haluaisi olla 18 ikuisesti...? Yliarvostettua. Eihän silloin tiedä vielä elämästä mitään.




Synttäreiden kunniaksi käydään usein siskon kanssa ulkona syömässä yhdessä (siipat mukana). Tällä kertaa menimme syönnin jälkeen elokuviin ja jätimme auton parkkihalliin. Pois lähtiessä siellä piristi meitä tämä hauskuus. Anteeksi auton omistajalle beetlesi kuvan julkisesta levityksestä, mutta nuo vanteet sopivat tuohon kuin nyrkki silmään :) Hauska yksityiskohta hauskassa autossa. Ja keltainen värihän on kerrassaan loistava, aina yhtä piristävä. Ehkä tämän innoittamana viime yönä unissani oli kymmeniä keltaisia pikkuautoja.

Ja vielä yksi onnistuminen menneeltä viikolta kun ei ole tullut kirjoiteltua. Ostin Pariisista Illyn espressokahvia (saa sitä toki täältäkin) ja keitin mutteripannulla kahvit. Joskus aikaisemmin tuskailin Liivialle kun en onnistu kahvin keitossa, mutta liekö sitten syynä väärän sorttiset kahvit. Aikaisempi kahvi on paksua, tummaa ja raskasta. Tämä Illyn jauhe on todella kevyttä ja siten siis siitä menee vesikin kai paremmin läpi sillä sain täyden pannun hyvää kahvia. Mistä tulikin mieleeni että alkaa kahvihammasta kolottamaan... Kuulemisiin.