Luopumisia

Joskus on vain osattava luopua jostain jotta tilalle voi saada jotain uutta. Syvällisemmin tämä asia on esimerkiksi niin, että kun luopuu harrastuksesta saa lisää aikaa, jonka myötä voi taas löytää uusia erilaisia harrastuksia. Tai kun katson kotona ympärilleni, niin tekisi hyvää luopua liiasta tavarasta. Joka paikka on niin täynnä kaikkea, ettei kannata kuvitella mitään uutta hankkivansa.

Alun perin tämä luopumisajatus lähti kuitenkin ihan täältä blogista ja blogimaailmasta. Olen viimeaikoina lukenut taas enemmän blogeja ja kun oma lista on käyty läpi luen muiden blogilistoja. Suosikkini on ollut Nannan lista josta olen löytänyt uusia ihania blogeja, viimeisimpänä ihastuttava Kahden suora. Huomasin kuitenkin tässä päivänä muutamana, että Nanna on ilmeisesti päivitellyt listaansa kun oli tullut uusia (en ainakaan aikaisemmin ollut bongannut tätä Kahden suoraa…) ja poistunut vanhoja. Tulin siihen tulokseen, että oma listanikin vaatisi karsimista. Jotkut ovat sellaisia joissa on joskus ollut joku kiva juttu ja olen sitä ruvennut seuraamaan, vaikkei yleinen olemus olekaan minulle. Toisista olen ehkä vain kasvanut eroon? Joka tapauksessa, kannattaako roikottaa niitä jos vain petyn sinne vilkaistessani? Pelkään menettäväni jonkun yhden hauskan pilkahduksen. Mutta seuratessani näitä menee aikani siihen enkä löydä uusia ihania. Joten jostain on vain luovuttava… Lupaankin itselleni päivittää listani pikapuoliin (kuitenkin ajatuksen kanssa).

Kuva täältä, valittu päivän sään mukaan. Siellä on myös muita kauniita kuvia sateesta, valinta oli vaikea. Minä pidän syksystä ja vesisateesta. Oikeastaan syksyllä sade on jotenkin mukavampaa kuin kesällä, se jotenkin kuuluu asiaan.

remonttihaaveilua

Meillä on menossa "pieni" remontti. Purimme rintamiestalomme kyljestä 80-luvulla tehdyn elintasopatin joka olikin siinä kunnossa ettei sitä olisi kannattanut ruveta korjailemaan. Samaan kohtaan tulee uusi osa jossa on aikalailla samat tilat kuin aikaisemminkin eli kodinhoitohuone, kylpyhuone ja sauna, wc ja pieni tekninen tila sekä kauan haaveilemani lasikuisti. Lisäksi aikaisemmasta poiketen tähän tulee myös toinen kerros eli saamme yläkertaankin vessan ja yhden ison makuuhuoneen jonka voi halutessaan jakaa kahdeksi pienemmäksi.

Olen aikani kuluksi jo haaveillut sisustusta vaikka rakentaminen eteneekin tuskastuttavan hitaasti. Yläkertaan tulee pieni aula johon sijoitan kirjahyllyni. Se on Ikean Billy, kestänyt hyvin jo kymmenkunta vuotta ja useamman muuton. Sen kaveriksi mukava nojatuoli ja rahi sekä pieni taso johon valaisin. Tapetiksi on tällä hetkellä (voi muuttua vielä useampaan kertaan ennenkuin on valmista) tulossa Bårasin Vintage 1633. Ihastuin tuohon kun näin kuvan jossain lehdessä ja piti ruveta kuumeisesti pohtimaan mihin se sopisi. Aulaan tulee varmaankin samanlainen tummanruskea lattia kuin muuallakin yläkerrassa, mutta leveät valkoiset listat ja valkeat huonekalut raikastavat varmasti kokonaisuuden.

kaunista arkkitehtuuria

Vaikka yleensä pidän vanhoista ja perinteisemmistä taloista niin tämä kalifornialainen talo ihastuttaa. Pidän siitä miten maisema on osa kotia ja materiaalit sopivat maisemaan. Osasyynä on varmaan myös samassa hormissa oleva takka olohuoneen ja terassin puolella, se on jotain mitä aina haaveilen ja tässä se on kauniisti toteutettu.

kaunista - ja käytännöllistä

Töissä sivistän itseäni lukemalla Kauppalehti Optiota. Siinä on mielenkiintoisia juttuja ihmisistä jotka ovat saavuttaneet jotain. Tällä kertaa mieleeni jäi juttu Jolier -vaatemerkistä ja sen perustajasta Sveta Planmanista. Hänellä on mahtava ajatus siitä, miten sama vaate on monikäyttöinen ja sopii monen kokoiselle naiselle. Kuten hän jutussa kertoi niin mehän emme ikinä ole samanlaisia vaan muutumme kuukauden mukaan ja vuosien saatossa. Silti hänen mekkonsa sopivat ja tyyli on sopivan ajaton. Lisäksi pidän tuosta, että sama mekko muuttuu illaksi pikkumustaksi, kun se päivällä on ollut iloisen värikäs. Tämä taitaa tulla haavelistalleni (eli jos joskus oikeasti tarvitsisin näin kaunista vaatetta). Hintakin on minusta kohdallaan tälläiselle vaatteelle, laadukkaalle muttei tavoittamattomissa.

Eikö ole ihana, kun mustankin mekon helmasta pilkistää häivähdys punaista ja kertoo, että alla on salaisuus... Tämä on niin kaunis ja pidän noista tereistä punaisessa mekossa.

Runo Neitoperho

Arabian Runo astioihin on tulossa täydennystä uudella Neitoperho sarjalla. Umamin sivuilla on juttua asiasta ja myös Vantaan Sanomissa on kuvia. Pidän kyllä kovasti astioista, mutta en niinkään ajatuksesta, että koko ajan kehitetään jotain uutta. Siis siksi, että kun haluaisi kerätä jonkun astiaston, niin siihen lisätään koko ajan jotain. Hetken päästä kaapit ovat pullollaan kuppia ja kippoa... Eko tunniste siis siksi että onko tämä niin ekologista??

ihana suloinen katkera

Kosto.
Sarja alkoi sunnuntaina MTV3:lla ja on ensimmäisen jakson perusteella aivan niin ihana kuin ajattelinkin. Ihastuin Emily VanCampiin jo Everwoodissa ja olen odottanut milloin hän taas ilmaantuu televisiooni. Tuo suloiselta näyttävä tyttö osaa olla mielestäni niin moniulotteinen, ettei kiero sarjahahmo tunnu mielestäni mitenkään päälle liimatulta tai keksityltä vaan mielenkiintoiselta. Tätä ihanaa höttöä on luvassa koko kesäksi 19.8. saakka :) Yleensä en katso kesäisin paljoa tv:tä mutta ohjelma-aikakin sunnuntai-illassa on juuri sopiva.
Kuvan poimin Laura Carson Millerin blogista. Sieltä saat halutessasi ohjeet miten saat Emilyn ihanat kiharat.
Olisi mukava kuulla mitä muut ovat mieltä sarjasta. Jossain netissä näin gallupin jonka tulos oli suunnilleen 30 puolesta - 70 vastaan. Ei se nyt niin huono voi olla!

kevätvihreää

Aurinko paistaa ja olen jo ihan keväässä. Lisää kevättä tuo pieni vihreä lisä keittiössä.

Finnairilta tuli joskus joulukuussa ilmoitus, että pisteeni vanhenevat ja voin käyttää ne esim. Finnair Plus shopissa. Miltä ajalta lie pisteet koska en edes muista milloin olisin viimeksi lentänyt jonnekin. Kävin silloin katsomassa olisiko siellä jotain mitä voisin haluta. Katsoinkin hieman Sagaformin kaksiosaista yrttiruukkua. Jostain syystä en sitä silloin tilannut, olisikohan ollut ongelmia minun ja tekniikan välillä ;)

Helmikuun lopulla muistin pisteet ja päätin paneutua asiaan tarkemmin. Sinne oli ilmestynyt myös yksiosainen yrttiruukku, joka kokonsa puolesta sopi meille paremmin. Sain kuin sainkin käytettyä pisteeni, muttei tämä postikuluineen ihan ilmaiseksi tullut...

Ensimmäinen yrtti ruukussa oli Mitsuna. Minulle ihan uusi tuttavuus minkä mies toi ruokakaupasta tullessaan. Ihan hyvän makuinen, muttei tahtonut pysyä pystyssä vaan retkotti milloin mihinkin suuntaan. Nyt minulla on herneenversoja ja kuten tarkkaavainen kuvasta huomaakin, niin iso osa on jo hävinnyt parempiin suihin. Tuosta pöydältä sitä on helppo napsia leivän päälle tai ihan vain ohimennen herkutella.

punaista

Täällä on viimeaikoina nähty punaista. Ei kuitenkaan siinä merkityksessä miltä ensin kuulostaa...

Ensinnäkin maalasin koulussa tuolin punaiseksi. Opiskelen vielä hieman ja silloin tällöin on lähitunteja. Viimeksi meillä oli huonekalujen maalausta. Voi sitä hiomisen ja pakkeloimisen määrää jos haluaa siistiä jälkeä. Yllätin kuitenkin itseni ja jaksoin tehdä tunnollisesti. Olen nääs oppinut sen ikävän tosiasian, että pohjatyöt on tehtävä kunnolla tai perästä kuuluu. Minä erilainen nuori halusin maalata punaisella kun muut tekivät mustaa ja valkoista, osa harmaata. Mutta jotenkin minulle sopii värit. Ja tuo tuoli sopii meille.

Toinen minua ihastuttanut punainen on myytävän kerrostaloasunnon keittiössä. Katselen aina välillä myytäviä asuntoja, enemmänkin sisustusmielessä kuin ostoaikeissa. Tämä ihana asunto kyllä sai jälleen miettimään muuttoa omakotitalosta kerrostaloon. Mutta jospa ei ihan vielä vaan tehtäisiin ensin tämä ikuisuusprojekti valmiiksi.

Nuo vanhat kaapit on entisöity mahtavasti ja värit poimittu lattian muovimatosta. Olen nähnyt tuon maton luonnossa ja se on ihana. Mahtavaa että jotkut uskaltavat käyttää näitä. Lopputulos sopii vanhaan kerrostaloon paremmin kuin uusi tusinakeittiö ikinä.

raitaa niin että silmissä vilisee

No ei nyt sentään vilise, mutta yllättävän paljon tuota raitaa on tuohon ruokatilaan tullut pikkuhiljaa... Taitaa jotenkin miellyttää silmää. Olisiko yksi syy ainakin, että siten saa äkkiä yhdistettyä useampia värejä. Ja väriähän olla pitää.

Joulun aikaan käännettiin pöytä toisinpäin jotta kaikki pääsevät helpommin liikkumaan pöydän ääressä. Vaikka tuo penkki ikkunan edessä onkin kätevä niin siitä on kuitenkin hankala nousta kesken ruokailun. Sitten tuo on vain jäänyt ja on toisaalta mukava noinkin.

Loppiaisena kävimme teatteriretkellä Vaasassa (kävimme katsomassa Luolamiehen joka oli todella hauska) ja siellä piti tietenkin käydä Indiskassa joka on kyllä lempikauppojani, harmi ettei sitä löydy täältä pohjoisemmasta. Tai ehkä hyvä niin, säästyy pitkä penni... Tällä kertaa sieltä tarttui mukaan tarpeeksi pitkä kaitaliina ruokapöydälle. Ja kivituikut istuvat liinan väreihin. 

Vaasasta vielä sen verran, että jos joku suunnittelee teatterireissua tai muuten vain matkaa sinnepäin, niin voin suositella lämpimästi Hotelli Kanttarellista. Ihanan erilainen hotelli joka oli tosi viihtyisä. Katsokaapa galleriasta kuvia ravintolasta, siellä oli ihana takka ja todellakin puu sisällä. Ravintola oli todella tunnelmallinen kun kyntteliköt roikkuivat oksien lomassa. Ja ruoka oli hyvää. Eli kaikin puolin onnistunut viikonloppu.