kaunista - ja käytännöllistä

Töissä sivistän itseäni lukemalla Kauppalehti Optiota. Siinä on mielenkiintoisia juttuja ihmisistä jotka ovat saavuttaneet jotain. Tällä kertaa mieleeni jäi juttu Jolier -vaatemerkistä ja sen perustajasta Sveta Planmanista. Hänellä on mahtava ajatus siitä, miten sama vaate on monikäyttöinen ja sopii monen kokoiselle naiselle. Kuten hän jutussa kertoi niin mehän emme ikinä ole samanlaisia vaan muutumme kuukauden mukaan ja vuosien saatossa. Silti hänen mekkonsa sopivat ja tyyli on sopivan ajaton. Lisäksi pidän tuosta, että sama mekko muuttuu illaksi pikkumustaksi, kun se päivällä on ollut iloisen värikäs. Tämä taitaa tulla haavelistalleni (eli jos joskus oikeasti tarvitsisin näin kaunista vaatetta). Hintakin on minusta kohdallaan tälläiselle vaatteelle, laadukkaalle muttei tavoittamattomissa.

Eikö ole ihana, kun mustankin mekon helmasta pilkistää häivähdys punaista ja kertoo, että alla on salaisuus... Tämä on niin kaunis ja pidän noista tereistä punaisessa mekossa.

Runo Neitoperho

Arabian Runo astioihin on tulossa täydennystä uudella Neitoperho sarjalla. Umamin sivuilla on juttua asiasta ja myös Vantaan Sanomissa on kuvia. Pidän kyllä kovasti astioista, mutta en niinkään ajatuksesta, että koko ajan kehitetään jotain uutta. Siis siksi, että kun haluaisi kerätä jonkun astiaston, niin siihen lisätään koko ajan jotain. Hetken päästä kaapit ovat pullollaan kuppia ja kippoa... Eko tunniste siis siksi että onko tämä niin ekologista??

ihana suloinen katkera

Kosto.
Sarja alkoi sunnuntaina MTV3:lla ja on ensimmäisen jakson perusteella aivan niin ihana kuin ajattelinkin. Ihastuin Emily VanCampiin jo Everwoodissa ja olen odottanut milloin hän taas ilmaantuu televisiooni. Tuo suloiselta näyttävä tyttö osaa olla mielestäni niin moniulotteinen, ettei kiero sarjahahmo tunnu mielestäni mitenkään päälle liimatulta tai keksityltä vaan mielenkiintoiselta. Tätä ihanaa höttöä on luvassa koko kesäksi 19.8. saakka :) Yleensä en katso kesäisin paljoa tv:tä mutta ohjelma-aikakin sunnuntai-illassa on juuri sopiva.
Kuvan poimin Laura Carson Millerin blogista. Sieltä saat halutessasi ohjeet miten saat Emilyn ihanat kiharat.
Olisi mukava kuulla mitä muut ovat mieltä sarjasta. Jossain netissä näin gallupin jonka tulos oli suunnilleen 30 puolesta - 70 vastaan. Ei se nyt niin huono voi olla!

kevätvihreää

Aurinko paistaa ja olen jo ihan keväässä. Lisää kevättä tuo pieni vihreä lisä keittiössä.

Finnairilta tuli joskus joulukuussa ilmoitus, että pisteeni vanhenevat ja voin käyttää ne esim. Finnair Plus shopissa. Miltä ajalta lie pisteet koska en edes muista milloin olisin viimeksi lentänyt jonnekin. Kävin silloin katsomassa olisiko siellä jotain mitä voisin haluta. Katsoinkin hieman Sagaformin kaksiosaista yrttiruukkua. Jostain syystä en sitä silloin tilannut, olisikohan ollut ongelmia minun ja tekniikan välillä ;)

Helmikuun lopulla muistin pisteet ja päätin paneutua asiaan tarkemmin. Sinne oli ilmestynyt myös yksiosainen yrttiruukku, joka kokonsa puolesta sopi meille paremmin. Sain kuin sainkin käytettyä pisteeni, muttei tämä postikuluineen ihan ilmaiseksi tullut...

Ensimmäinen yrtti ruukussa oli Mitsuna. Minulle ihan uusi tuttavuus minkä mies toi ruokakaupasta tullessaan. Ihan hyvän makuinen, muttei tahtonut pysyä pystyssä vaan retkotti milloin mihinkin suuntaan. Nyt minulla on herneenversoja ja kuten tarkkaavainen kuvasta huomaakin, niin iso osa on jo hävinnyt parempiin suihin. Tuosta pöydältä sitä on helppo napsia leivän päälle tai ihan vain ohimennen herkutella.

punaista

Täällä on viimeaikoina nähty punaista. Ei kuitenkaan siinä merkityksessä miltä ensin kuulostaa...

Ensinnäkin maalasin koulussa tuolin punaiseksi. Opiskelen vielä hieman ja silloin tällöin on lähitunteja. Viimeksi meillä oli huonekalujen maalausta. Voi sitä hiomisen ja pakkeloimisen määrää jos haluaa siistiä jälkeä. Yllätin kuitenkin itseni ja jaksoin tehdä tunnollisesti. Olen nääs oppinut sen ikävän tosiasian, että pohjatyöt on tehtävä kunnolla tai perästä kuuluu. Minä erilainen nuori halusin maalata punaisella kun muut tekivät mustaa ja valkoista, osa harmaata. Mutta jotenkin minulle sopii värit. Ja tuo tuoli sopii meille.

Toinen minua ihastuttanut punainen on myytävän kerrostaloasunnon keittiössä. Katselen aina välillä myytäviä asuntoja, enemmänkin sisustusmielessä kuin ostoaikeissa. Tämä ihana asunto kyllä sai jälleen miettimään muuttoa omakotitalosta kerrostaloon. Mutta jospa ei ihan vielä vaan tehtäisiin ensin tämä ikuisuusprojekti valmiiksi.

Nuo vanhat kaapit on entisöity mahtavasti ja värit poimittu lattian muovimatosta. Olen nähnyt tuon maton luonnossa ja se on ihana. Mahtavaa että jotkut uskaltavat käyttää näitä. Lopputulos sopii vanhaan kerrostaloon paremmin kuin uusi tusinakeittiö ikinä.

raitaa niin että silmissä vilisee

No ei nyt sentään vilise, mutta yllättävän paljon tuota raitaa on tuohon ruokatilaan tullut pikkuhiljaa... Taitaa jotenkin miellyttää silmää. Olisiko yksi syy ainakin, että siten saa äkkiä yhdistettyä useampia värejä. Ja väriähän olla pitää.

Joulun aikaan käännettiin pöytä toisinpäin jotta kaikki pääsevät helpommin liikkumaan pöydän ääressä. Vaikka tuo penkki ikkunan edessä onkin kätevä niin siitä on kuitenkin hankala nousta kesken ruokailun. Sitten tuo on vain jäänyt ja on toisaalta mukava noinkin.

Loppiaisena kävimme teatteriretkellä Vaasassa (kävimme katsomassa Luolamiehen joka oli todella hauska) ja siellä piti tietenkin käydä Indiskassa joka on kyllä lempikauppojani, harmi ettei sitä löydy täältä pohjoisemmasta. Tai ehkä hyvä niin, säästyy pitkä penni... Tällä kertaa sieltä tarttui mukaan tarpeeksi pitkä kaitaliina ruokapöydälle. Ja kivituikut istuvat liinan väreihin. 

Vaasasta vielä sen verran, että jos joku suunnittelee teatterireissua tai muuten vain matkaa sinnepäin, niin voin suositella lämpimästi Hotelli Kanttarellista. Ihanan erilainen hotelli joka oli tosi viihtyisä. Katsokaapa galleriasta kuvia ravintolasta, siellä oli ihana takka ja todellakin puu sisällä. Ravintola oli todella tunnelmallinen kun kyntteliköt roikkuivat oksien lomassa. Ja ruoka oli hyvää. Eli kaikin puolin onnistunut viikonloppu.

tuolimaniaa

Ihastukseksi - tai kauhistukseksi - olen kiinnostunut erilaisista tuoleista. Selaan netin myyntipalstoja ja haluaisin pelastaa kaikki vanhat puutuolit nurkkiini. Rakas mieheni ei ole yhtä ihastunut tästä hamsterihommasta joten se jää vaan haaveiluksi. Toivon että tuolit joita en "pelasta" pääsevät hyvään kotiin. Vai pitäisiköhän minun perustaa kahvila. Keräisin sinne kaikki eripariset puutuolit eli kahvilatoiminta laajenisi säännöllisesti... Tässä muutamia esimerkkejä tämän päiväisistä löydöistä joista haaveilen. Kuvat tori.fi

Valkoiset tuolitkinhan ovat ihan peruskauraa mutta jaloissa on hieman muotoilua. Pidän kaikista pompulajalkaisista tuoleista nykyään. Kunhan saan kotiin taas toimivan koneen voisin vihdoin laittaa kuvan Bonanza-tuoleistani.

Pihalla ei ole tapahtunut muuta kuin että rikkaruohot kasvavat ja voivat hienosti. Senpä vuoksi jätän elokuun alun pihakuvan kuvaamatta ja julkaisematta. Turha masentaa itseään myöhemminkään.