maanantai 30. maaliskuuta 2009

hiljaista on pitänyt...

En tiedä miksi. Jotenkin ei ole asiaa. Ja on paljon asiaa. Mutta ei vaan jaksa istua tämän koneen ääressä. Ei kiinnosta. Olisiko lie myös työuupumuksella osuutensa asiaan ettei tahdo saada itsestään mitään irti. Hienosti kyllä katsottiin toimenkuvaa uusiksi ja erilaisia minua kiinnostavia tehtäviä. Ja enemmän sellaisia mihin minut alunperin tuonne palkattiin. Mutta nykyisiä hommia on niin paljon ettei siitä paljon muualle livetä. Vaikka näinä aikoina pitäisi olla tyytyväinen että töitä on...

Huomenna on sitten aika ammatinvalintapsykologille. Katsotaan osaako hän tehdä oikeita kysymyksiä että löytäisin vastauksen siihen mikä minusta tulee isona. Tai edes seuraavaksi. Kaverit ovat varoitelleet että elä odota liikoja, ei sieltä saa valmiita vastauksia. Tiedän. Mutta jospa saisi minut hahmottamaan omat osaamiseni. Muotoilu ja suunnittelu kiinnostaisi (ainakin tällä hetkellä), mutta miten ihminen jolla on peukalo keskellä kämmentä ja kärsivällisyyttä vähemmän kuin viisivuotiaalla suunnittelee tuotteita? Kai niistä pitäisi jotain mallejakin tehdä? Luovuutta on ihan riittämiin ja eikös sekin loppujen lopuksi ole vain työtä, työtä ja työtä.

Eilen käytiin katsomassa ruotsalaisleffa "Miehet jotka vihaavat naisia". Enpä ole aikoihin pelännyt niin. Jotenkin tuo ei-amerikkalaisten leffojen realistisuus on paljon pelottavampaa kuin kliseiset kauhut. Tuo kun voisi olla niin totta. Ja valitettavasti monille taitaa ollakkin.

Ja loppukevennys... tämä tyttö näyttää tulevan äitiinsä ;) Kaikki mahdollinen käyttökelpoinen on kerättävä talteen. Jos vaikka joskus olisi käyttöä. Eilen löytyi roskisten vierestä täysin ehjä harmaa savulasinen pyöreä lasi. Ilmeisesti pöytä on hajonnut alta ja kansi jäänyt. Sehän piti kerätä talteen ja nyt mietin kuumeisesti millaisen sohvapöydän siitä saisi. Olen muka jossain nähnyt lasipöydän jossa on aaltoileva puinen jalka. Sellainen yhtenä jatkuva aalto joka kannattaa lasia. Jos joku keksii mitä tarkoitan ja osaisi laittaa kuvan niin kaunis kiitos jo näin etukäteen =) Ja jos sitä en löydä niin laitan kuvan millainen pöydästä tuli jahka se joskus valmistuu.

tiistai 3. maaliskuuta 2009

kori päivässä piristää

Tai ainakin kori piristää päivää :) Jos minulta kysytään niin koreja ei ole koskaan liikaa ja niissä voi säilyttää mitä vain. Kun rupesin ottamaan kuvia koreistani niin tuntui että näin vähänkö niitä olikin. Eli tarvitsen ihan selvästi muutaman lisää. Mihin käyttöön, sitä ei vielä tiedä :)


Eteisessä on pari koria naulakon päällä. Tällä hetkellä ne pursuilevat lapasia ja kaulahuiveja. Ovat paljon kauniimpia kuin muoviset kollegansa, vaikka näiden kanssa saattaa kyllä käydä niin että huivista joku lanka tarttuu korin reunaan ja lähtee purkaantumaan. Otan sen riskin.


Vessan iso kori löytyi rautakaupan poistolaarista ja pitää sisällään vessapaperit, seitsemän rullaa sopii mukavasti. Pienet korit tarttuivat joskus aikoja sitten mukaan Ikeasta, ihan vain kun olivat niin mukavia. Palvelevat tällä hetkellä erilaisten pinnien, hiusrenksujen ja -solkien sekä kampojen pesinä.

Toistaiseksi remontoimattomassa vessassa (remonttimies kauhisteli että meinaanko laittaa näitä kuvia julkiseen levitykseen kun nuo seinät ovat ihan hirveät) on vähänlaisesti säilytystilaa joten päätyseinälle laitettiin hylly ja yllätys yllätys - koreja :) Pitävät kivasti sisällään kaiken sorttisia purnukoita ja muuta mitä vessassa pitää olla käden ulottuvilla. Pölyä nämä minun säilytysihanuudet kyllä keräävät, se haittapuoli mainittakoon.

Keittiössä on kori johon on kätevä nakata luetut lehdet jotka odottavat paperinkeräykseen pääsyä. Siinä se on takan vieressä myös kätevästi ulottuvilla jos sytykkeet loppuvat.

Yöpöydän alla on valkoinen kori. En yleensä osta maalattuja koreja, pidän enemmän luonnon värisistä, mutta tähän tuo sopii. Siinä on käsirasvaa ja yöpaita. Ja tietysti unisukat käden ulottuvilla jos varpaita palelee nukkumaan mennessä.

Viimeisin on tämä vaatehuoneen hyllyn päällä oleva. Sain ahaa-elämyksen laittaa kaikki vyöni kätevästi käden ulottuville (olivat aikaisemmin laatikossa). Jospa nyt tulisi käytettyä niitä hienompiakin yksilöitä eikä aina vain sitä samaa ruskeaa perusvyötä.