kesäkukkia

Juhannus on juhlittu ja kesäkuu on lopussa - mutta kesä vasta aluillaan :) Juhannukselta ei ole kuvia, en näköjään osaa tarttua kameraan kun on paljon porukkaa koolla. Sitä vain seurustelee ja laittaa ruokaa ja hups, ilta meni jo... Juhannusruokana oli uusia perunoita, salaatteja sekä tietysti grillattuja juttuja; possua, kanaa, kasviksia... Jälkiruokana oli raparperipiirakkaa jonka anoppi leipoi, sekä hauskoja hedelmävartaita jotka bongasin Absolutely whiten sivulta. Kuvan vartaat on vain tehty varmaan pienempiin tikkuihin, me teimme niitä puisiin tikkuihin jotka on tarkoitettu grilliin ja olivat paljon isompia, joten lisäsimme mansikoiden jälkeen vielä extra viinirypäleet. Mutta todella hyvänmakuisia, helppoja ja hauska syödä. Päihittää hedelmäsalaatin 10-0 joten jos haluatte kesäpöytään kevyttä herkkua niin tässä se on.

Minun oli tarkoitukseni ottaa kauniita kuvia kesäkukistani kun ne puhkeavat täyteen loistoonsa ja esitellä ne täällä. Kävi kuitenkin niin, että ensin mahdottomat sadekuurot pieksivät kukkaparkani ja sitten kun aurinko tuli esiin niin puutarhuri unohti kastella niitä... Amppeli oli eilen aika lohduttoman näköinen. Mutta jospa saisin sen vielä virkoamaan. Tässä kuitenkin ruukkuistutukseni. Taisin olla aika hempeällä tuulella kun kävin puutarhalla ;)

Ihailin aikaisemmin kesällä Nannan blogissa pioneja ja ihmettelin kun ne eivät meillä vielä kukkineet. Syykin selvisi, Nanna noukkii omansa kukkakaupasta ;) Nyt ovat minunkin pionini puhjenneet loistoonsa joten voin nauttia niistä.

Vaikka kiireet ja työt vievät meitä tänä kesänä, niin silti aina jotain ehtii tehdä kotonakin. Uusi terassi on jo sen verran valmis, että sain nostettua puutarhakalusteet sinne ja pöydälle maljakon kukille. En osaa tuoda luonnonkukkia sisälle kun kuvittelen aina, että niissä on jotain öttiäisiä. Mutta nyt voin huoletta koota ihania kimppuja terassin pöydälle ja nauttia niistä päiväkahvilla. Ja parasta tässä on että kaikki nämä kukat löytyvät omalta pihalta joka on päässyt "hieman" luonnontilaan ;)

*hmm... kesäkukkakuva ei halua latautua joten lisään sen joskus myöhemmin*

DIY osoitekirja

Jonna kirjoitti blogissaan ihanasta kasari osoitekirjasta mistä tuli mieleeni oma osoitekirjani. Olin pitkään etsinyt sopivaa koska en pidä siitä, että kun ihmiset muuttavat ja aika kuluu, niin osoitekirja alkaa pikkuhiljaa näyttää kaaokselta. Lopulta ratkaisin ongelman tilapäisratkaisulla joka osoittautuikin todella toimivaksi.

Otin nipun postikortin kokoisia pahveja jotka rei'itin. Kannet tein paksummasta pahvista ja koristelin kauniilla paperilla ja käytin skräppäykseen tarkoitettuja tarrakirjaimia otsikkoon. Jostain skräppikaupasta olen tilannut myös nuo avattavat renkaat. Niillä saa koko paketin näppärästi kasaan ja siihen on helppo lisätä ja poistaa sivuja. En viitsinyt tehdä erikseen mitään välilehtiä aakkosittain vaan olen vain järjestänyt osoitteet sukunimien mukaan aakkosjärjestykseen. Tuohon sopii kirjoittamaan samaan myös puhelinnumerot, sähköpostiosoitteet ja lasten nimet. Ja hyväksi olen myös havainnut sen, että päivään osoitteen niin on joku aavistus edes siitä onkohan se vielä voimassa vai onko ystävä muuttanut sen jälkeen. Tähän voi myös suoraan laittaa osoitteenmuutoskortit joita tulee jos ei halua kirjoittaa uudelleen.

Omenapuumme kukki tänä vuonna todella runsaasti, nyt jännätään tuleeko kaikista omenoita.

ekologiaa

Nyt kun tuli kirjauduttua tänne helteistä huolimatta, ajattelin ryhdistäytyä ja laittaa postauksen koska asia on itselleni tärkeä.

Viimeksi ruokakaupassa käydessäni huomasin ilokseni, että uudistuneeseen kauppaamme oli tullut SPR:n kestohedelmäpusseja. Päätin heti tarttua niihin ja tomaatit ja mandariinit pääsivät kotiin uudella kyydillä, banaaniterttuhan ei pusseja ole ikinä kaivannut.



Pussit kulkevat kätevästi kauppalaukun pohjalla ja ovat siis aina mukana. Kauppalaukku on toinen ehdoton luottovälineeni ja jos satun eksymään kauppaan niin etten ole käynyt laukkua kotoa, niin käsilaukun kaaoksesta löytyy kangaskassi ja autossakin on varalta kahvipussikori.
En pidä muovipusseista missään muotoa, ne saisi julistaa puolestani vuoden tai vuosisadan turhakkeeksi. Käytetään öljyä jonkun tuollaisen tekemiseen mikä kestää kerran tai kaksi ja menee sitten kaatopaikan täytteeksi. Jotkut puolustelevat sanomalla, että saahan siitä roskapussin. Aika kallis roskapussi sanon minä. Halvemmaksi tulee ostaa rulla roskapusseja jotka ovat myös ohuempia ja saastuttavat ehkä vähän vähemmän. Ja voihan kaupasta valita myös paperikassin joka sopii lehtien keräykseen tai uunin sytytykseen.

Toinen ajankohtainen  (ainakin itselleni ;) juttu on kuukuppi. Tämäkin on sellainen kestotuote johon toivoisin kanssasisarieni tutustuvan. Itse löysin tämän siskoni avulla, jolta sidettä lainatessani kuulin, että ei hän moisia enään käytä.
Jos aloitetaan edut luontopuolesta, niin ajatelkaapa mikä määrä kaatopaikkajätettä säästyy tämän avulla. Sekin muovia joka ei maadu. Ja samalla säästyy myös rahat, tämä toimii pitkään ja aina saatavilla, ei haittaa vaikka kaupassa käydessä ei muistaisi ostaa siteitä. Ja parhaana bonuksena mielestäni siisti ja huoleton olo, aivan kuin ei olisikaan. Nukun niin paljon paremmin kupin kanssa.

Tässä siis tärkeimmät tänään :) Pieniä tekoja luonnon puolesta. Jos joku harvoista lukijoistani on tutustunut kumpaankaan mainitsemaani tuotteeseen niin kuulisin mielelläni mielipiteenne asioista.

piha - vol 2

Puut ovat vihreämmät kuin kuukausi sitten (lukuunottamatta poppelia), mutta nurmea ei ole. Uuden kukkapenkin rakennuskin on vain haaveissa. Vanhassa kukkii vielä ihanasti keltaista :)

Nyt alkaa taas uusi vaihe elämässä, opiskelut ovat ohi tältä erää ja paluu työelämään edessä. Saa nähdä miten sitä oppii taas. Vaikka toiset kyllä sanovat, että viikon päästä on jo kuin ei olisi poissa ollutkaan.