Mitä kaikille tulee ensimmäisenä mieleen Pariisista? Eiffeltorni. Siinä se nyt on ja välkytteli valoja tasatunnin kunniaksi.
Ja sitten harvinaisuus minun kuvieni joukossa, minä itse kuvassa. Mutta aina välillä on pakko ottaa näitä 'minä todellakin olin siellä' -kuvia ettei synny epäilys että kopioin kuvat netistä ja kerron hulppeita matkatarinoita :)
Tässä paljon tyypillisempi kuva minun muistikortiltani, rakennus. Tämä on Champs Elyseen varrella oleva Citroenin liike. Mahtavat ikkunat. Jostain syystä pidän rakennuksista. Monesti vanhoista mutta myös uusista jos ne sopivat ympäristöönsä.
Toinen kuvauskohde rakennusten lisäksi; hassut paikalliset asiat. Niinkuin tämä pieni tankkausasema kadun varressa. New Yorkissa piti kuvata pikkuinen poliisiauto kun se oli niin hassu että söi jo minusta virkavallan uskottavuutta ja Melbournessa raitiovaunun kyljessä ollut 'No worries' mainos sillä se on lause jota aussit hokevat joka välissä :) Ja mikäs siellä lämpimässä ollessa, ei kiirettä minnekkään...
La Fayetten tavaratalossa on mahtava kupolikatto. Tämä pieni kuva ei todellakaan tee oikeutta tuolle värikkäälle lasille. Voi vain kuvitella aurinkoisia päiviä siellä... Muuten tavaratalolla ei ollut minulle juurikaan tarjottavaa, käsilaukku joka on vielä reippaissa alennusmyynneissäkin 300 euroa ei kuulu asioihin joihin olisi varaa. Eikä sen puoleen liiemmälti haluakaan, eihän sellaista raaskisi ikinä käyttää.
Valitettavasti kävelin Sarin kaupalle sellaista vauhtia etten ehtinyt paljon kuvailla. Samoin kauppa jäi kuvaamatta kun juttua riitti heti sen että ovesta pääsi sisään. Miten joidenkin ihmisten kanssa vain on niin helppo jutella vaikka tapaa ensimmäistä kertaa. Mutta jos Sari luet tätä niin laita blogiisi kuva niistä ihanista kierreportaista :)
Tapaamisemme oli sellainen pikapiipahdus kun piti kiirehtiä lentokentälle mutta olen iloinen että silti kävin, uusien ihmisten tapaaminen on aina yhtä antoisaa. Myös La Rochellessa tapasin ihania ihmisä vaikka kaikkien kanssa ei yhteistä kieltä ollutkaan. Pitäisi varmaankin harkita työtä jossa tapaisi enemmän ihmisiä. Nykyisin kun vietän noin 99% työajasta papereiden parissa, edes puhelin ei soi. Ja edellisessä työssäni joskus tuskastuin siihen kun se aina soi... Onkohan ihminen milloinkaan tyytyväinen?
Toiset tuovat reissusta viiniä tai muita nesteitä mutta minä en ole nähnyt siinä mitään järkeä. Meidän perheen alkoholin kulutuksella raaskii sen viinipullon ostaa täältäkin. Toki valikoima on varmaankin suppeampi mutta silti. Esimerkiksi Tallinnan laivojen viinarallia en ymmärrä alkuunkaan. Kuka sen kaiken kittaa? Mutta minun tuliaiseni olivat näitä pieniä mascarpone leivoksia (ei muista miten kirjoitetaan enkä iltaunisena jaksa enään tarkistaa) joita löytyy kaikissa sateenkaaren väreissä ja makuja laidasta laitaan. Muru on "hieman" makean perso ja piti näistä kovasti. Sangen onnistunut tuliainen sanoisin siis, näitä ei taida kotinurkilta saada. Ainakaan niin laajaa valikoimaa.
4 kommenttia:
Hei, tupsahdin tänne Sarin blogista, hauska lukea Pariisin kertomustasi.
Nuo leivokset on macaron-nimisiä, ja ihanimpia ovat juuri Ladurée-talon tekeleet. Oma suosikkini on lakumakuinen mutta niitä on tosi vaikea löytää.
=)
Olipas hienoja kuvia. Varsinkin kun katseli sen ison kuvan eikä tiiraillut pientä missä ei näkynyt lainkaan mitkään yksityiskohdat.
Mä söin noita leivoksia pikkujouluissamme ja ah, että olivat ihania. Ei lainkaan liian makeita vaan sellaisia herkullisia, suussa sulavia.
Kiitos Maurelita keksin nimestä. Meille taisi sattua sellainen lakun makuinen kun kulta ehdotteli salmiakkia mauksi. Hyvä oli. Valinta meni tosiaan ihan värikriteerillä että mikä näyttää kivalle :) Keltainen oli jo hävinnyt parempiin suihin kuvaa otettaessa ;)
Ihanaa nähdä kuvia Pariisista.
Vaikka Pariisissa on jokunen kerta tullut käytyä, en ole muuten ikinä käynyt Eiffelillä.
Minä kyllä tuon pullon joka matkalta. Pariisista yleensä aina roseeta, joka on niin kauniissa pullossa, ja säästän pullon retkimehupulloksi. Mutta rumaa pullollista en ostaisi, kyllä nämä pullotuliaiset ostetaan pullon itsensä vuoksi enemmän kuin sisällön. Vaikka sisältökin tulee kyllä yleensä käytettyä.
Lähetä kommentti