ulkomaan herkkuja

Tämä viikko on alkanut taasen ruokapuolelta kultturellisti. Töissä on ihmisiä jotka matkustavat kauemmaskin ja tuovat sitten tullessaan kahvipöytään milloin minkäkinlaisia herkkuja. Eilen oli Japanin tuliaisia (erittäin hyviä tällä kertaa eli aika länsimaalaisia siis) ja tänään Kiinasta. Jos ei muuta niin ainakin pakkaaminen sielläpäin maailmaa osataan. Kiinan kakkuset ovat ensin pakattu yksittäin sieviin kääreisiin (sisältäen kosteutta poistavan 'do not eat' pussukan) ja ne joskus vielä yksittäin muoviin. Nämä paketit ovat sievästi muovikennostossa omissa lokeroissaan ja se pahvilaatikossa. Ja sitten tämä pahvilaatikko on vielä kääritty paperiin. Erittäin sievästi pakattu mutta voi sitä kaikkea turhan työn määrää...

Tällä kertaa Kiinasta oli myös tullut 'winter jujube' pusseja. Ilmeisesti tuo on jokin omenalajike tai vastaava, en ole vielä googlea työllistänyt. Ne oli 100% natural eli ei kai liikaa lisäaineita. Kuivattuja omenoita ainakin ulkonäön perusteella. Ja kuten työkaveri sanoi niin niistä tuli ihan mieleen joulunajan sekametelisoppa. Tämä on hauskaa kun pääsee näitä maistelemaan kun Vilijonkan on omassa blogissaan kertoillut miten he tyttöjen kanssa yrittävät löytää sopivaa naposteltavaa.



Yritin konsultoida siskoa tuon Vilijonkan blogin linkittämisestä tähän mutta tv veti pidemmän korren, ohjelmassa jännät paikat menossa ;) Itse ei ole juuri ehtinyt telkkaria tuijottelemaan kun meillä alkaa olla remontin loppusuora menossa ja pitäisi yrittää loppuja tavaroita jemmailla jonnekin. Lisäpontta tälle yritykselle tuo perjantaina saapuvat yövieraat. Jos nyt ainakin tuon ylimääräisen huoneen saisi raivattua joka on toistaiseksi toimittanut lähinnä kaatopaikan virkaa.

Ohjelma loppui ja saatiin linkkijutut kuntoon. Mutta nyt siis tuli tunnustettua jollekin tutulle (miehen lisäksi, häneltä on hankala salailla mitä tässä olohuoneen nurkassa hommailee) että blogia yritetään pitää. Eilen jo mietin että onkohan blogiminä samanlainen kuin minäminä vai onko se enemmänkin minä sellaisena kuin haluisin olla eli kerron teille vain yhden puolen itsestäni. No, aika näyttää ja ehkä sisko antaa reilusti palautetta :)

hui kauhistus

Nyt se on sitten tehty :) Aloitettu ensimmäinen oma blogi.

Tai oikeastaan toinen jos rehellisiä ollaan, mutta ensimmäinen kaatui heti alkuunsa omaan rajoittuneisuuteensa. Hurahdin skräppäykseen ja hienojen blogien esimerkkiä seuraten halusin aloittaa oman. Mutta koska se oli vain askartelublogi ja askartelu on aika satunnaista, niin eipä syntynyt juuri uutta.

Nyt olen laajentanut blogiseurantaani monelle kantille (askartelua, sisustusta, elämää...) ja niiden innoittamana haluan itsekin kirjata ja jakaa pienet iloni (ja miksei joskus vastoinkäymisiäkin) muiden kanssa. Ja ehkä tämä saa minut käyttämään kameraani ahkerammin. Sillä onhan kuvaton blogi hieman tylsää luettavaa.

Ja näin kanssa bloggaajana tuntuu hauskemmalta kommentoida muiden blogeja, saavat kommentoijalle vähän taustaa muutakin kuin pienet kysymykset tai kommentit.

Kuvissa pieniä iloja joita on tullut kuvattua: perhonen vielä myöhään syksyllä ja värikkäät kynttilälyhdyt jotka löysin rautakaupasta edullisesti piristämään talven tuloa. Pidän kaikesta värikkäästä ja nuo ovat kuin tehty siihen. On toki muutama ilo jäänyt kuvaamattakin (mm. kaunis ruskakoivu syksyllä) mutta ehkä tämä blogi potkii eteenpäin...